sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Hyvä sunnuntai.. jeah.

Kävin tänään juoksulenkilläkin. Enkä oo polttanu ku 5, vähänks oon hyvä. Jes, mahtava päivä tänään, ihan mahtavaa!

Just nyt tekis mieli vaan piirrellä tähtiin kuvioita, tai siirrellä niitä, piirrellä kirjaimia hmmmmmmhmmmmm.


Sunrise

Hyvä olo. Nukahdinkin jo joskus kolmen maissa viime yönä. Heräsin yhdeksältä ja pakotin itseni nousemaan, vaikka väsytti. Kohta oon lähdössä ulkoilemaan. Ehkä tänään saisin tehtyä jotain oikeasti hyödyllistä, pitää nyt katsoa. Ihan järkyttävää, miten pahoja identiteettikriisejä mulla oli vielä vähän aikaa sitten, esim. kuukausi sitten. Just nyt on ihan eheä ja selkeä olo, kaikki on selvää ja hyvää. Tällainen fiilis kun pysyisi pidemmän aikaa, ah se olis niin ihanaa. Päivän tavoitteet: 1. Hymyilen koko päivän 2. Meen ulos (siis viettämään aikaa ulkoilmaan) 3. Teen jotain hyödyllistä, toivottavasti jotain koulujuttuja ja ehkä siivoamistakin.
En olekaan hetkeen laittanut mitään all time favourite kuvia Daria Werbowysta, joten laitan tähän alle yhden, hope you all enjoy it. Hyvää sunnuntaita kaikille! Mä en tänään edes inhoa sunnuntaita, on vaan niin hyvä olo. Olette kaikki rakkaita.


perjantai 3. syyskuuta 2010

Muahahhahahhaaa!

No ni, no ni, nysse tapahtui! Ninni vaan katos mun päästä. Jes. Helpottunut ja hyvä olo ja samalla jännittynyt.
Elämä tuntuu ihan kivalta just nyt.
Viime yönä oli aika jännää, joku meidän talossa jossain asunnossa riehui, ovet paukkui ja kuului kaikenlaista meteliä ja puhuin asiasta tänään yhden talon asukkaan kanssa, hänkin oli herännyt meteliin kolmelta eikä ollut saanut sen jälkeen nukuttua kunnolla. Mä vaan taas kerran mietin, että soitanko poliisit, en soittanut. Ensi yötä en olekaan omassa asunnossa, joten ensi yönä ne saa riehua täällä ihan rauhassa, mut seuraavalla kerralla selvitän möykkääjät ja soitan poliisit.

Neiti J ja taikasuklaakakkupala

Ystäväni Sami tuli kylään illalla ja toi mukanaan maagisen suklaakakkupalan, jonka Neiti J oli lähettänyt minulle Samin mukana. Mulla oli eilen ihan kaamea olo melkein koko päivän ja Samin näkeminen ja maagisen kakkupalan saaminen piristi mua yhtäkkiä ihan älyttömästi ja pysyin yön ihan hyvällä tuulella, vaikka löysin A:n (exän) paidan sattumalta. Paidan löysin siten, että maagisen kakkupalan läsnäolon innoittamana päätin järjestellä asuntoani uuteen uskoon ja siirsin sängyn keskelle lattiaa ja heti kun näin, että sängyn viimeisen nurkan takaa näkyi jotain valkoista, niin ajattelin heti exää. Oltiin ostettu just nämä paidat exän kanssa niin, että voidaan kulkea identtisinä, mutta erivärisinä kaupungilla. Ja nyt nämä molemmat on mulla! Todella symbolista, I think.

Anyways, vaikka menin nukkumaan pieni pala kurkussa, niin aamulla maaginen kakkupala innoitti mua uudelleen. Odotin monta tuntia lähes kärsimättömänä, sillä en tavallaan olisi halunnut syödä sitä, koska sitten sitä ei enää ole, mutta sitten lopulta keitin oikein nätit kahvit ja otin kakkupalan ja laitoin eilisen Puumanaisen boxilta ja HITTO SE OLI HYVÄÄ!!!!!!!
On sanomattakin selvää, että kiitos Neiti J:n maagisen kakkupalan tulen tänään olemaan niin hyvällä tuulella, että kun muut rämpii syysmyrskyssä niin mun päässä ja kasvoilla paistaa aurinko! *tähän kymmenen hymiötä ja sydäntä*

KIITOS NEITI J, you're unbelievably gorgeous!

torstai 2. syyskuuta 2010

black and white

Löysin äsken exän paidan mun sängyn alta ja sainhan ainakin uutta ajateltavaa. Kirjoitan tähän asiaan liittyen toiseen blogiini ajatuksiani exästä.

Piti kirjoittaa oikeesti blogiin siitä, että taas oon tänään huomannut, että mulla on ihania ystäviä, jotka osaa aina piristää mua kun mun mielialat kuohuu, mut lupaan, että kirjoitan aiheesta joku päivä kunnolla. And that's a promise!
Valvomisöitä takana, tästä voi taas tulla sellainen, katotaan kuinka käy.
Sori etten oo raportoinut röökin ja viinan kulutustani, mutta se olisi oikeesti ollut vaan liian surullista luettavaa. Ryhdistäydyn joku päivä, kun saan pääni sisälle asioihin selvyyttä.

What should I do next?


Uskomatonta, että en oo vieläkään saanut Ninniä pois mun päästä enkä mun elämästä. Ninni on pahasta mulle, pahasta, mä kärsin.


Antakaa, rakkaat lukijat, mulle jotain vinkkejä, miten saan Ninnin pois mun mielestä?


HELP ME!

Kuulkaas nyt, kullanmurut

Heti kun näette Sara Mellerin tossa yläpuolella, niin alitajuntaanne muodostuu tieto siitä, että tämän blogin kirjoittaja on eilen ollut katsomassa Sisko tahtoisin jäädä. Unohtakaa hetkeksi kaikki, mitä tiedätte elokuvasta tai sen näyttelijöistä entuudestaan ja menkää katsomaan se, tai sitten voitte vaan uskoa mitä sanon tässä ja nyt. Joku on tehnyt elokuvan, jonka kohdeyleisö on minä. Saran näyttelemässä Siirissä ja tyttöjen tekemisissä on kaikenlaista, mikä muistuttaa jollain tavalla omista tekemisistäni, omista jutuista, joita on joskus tapahtunut. Harmi, että olen taas krapulassa, eli en osaa oikein selittää, miten elokuvan koin ja mitä se merkitsi minulle.

Sara on mahtava näyttelijä ja näytteli Siiriä älyttömän uskottavasti ja taidokkaasti, aivan kuin rooli olisi suunniteltu Saralle (vaikkei olekaan). Ihan ehdottomasti olen nyt Sara Mellerin fani, mutta silti tuntuu siltäkin, että en haluaisi nähdä Saraa muissa rooleissa, en halua nähdä mikä osa Siirissä on Saraa.

Siiri on älyttömän KUUMA sekopää, jonkalaisen kanssa tosielämässä ei voisi tulla toimeen. Siiri on itsekäs, maaninen, vaikuttaa iloiselta mutta on pinnan alla ahdistunut ja Siirin pahin pelko on sama kuin omani.
Sen lisäksi, että Siirin pahin pelko on minun pahin pelkoni, niin elokuvan loppukohtaus muistutti hyvin elävästi eräästä elämässäni tapahtuneesta hetkestä, silloin olin suurinpiirtein samanikäinenkin kuin mitä elokuvan tytöt olivat.

Hieno leffa, tykkäsin.