Tell me, tell me, is life just a playground?

Slight ups and downs.
Valvoin kahteen viime yönä ja menin tupakalle. Tänään menin kouluun ja tuntien jälkeen kaljalle Hennin kanssa.
It's not that easy every day, you know.

Again

Taas kävi näin, että aloin kirjoittaa blogia, vaikka mun piti tehdä koulujuttuja. Mutta noi koulujutut tuntuu nyt taas niin ylitsepääsemättömiltä! En tiedä riittävästi tosta aiheesta, että voisin vaan kirjottaa flow-tilassa iltaan asti. Kärsimätön, hermostunut, ahdistunut olo - joka ei tunnu pahalta, mutta ei myöskään kovin hyvältä. Tänään olen käynyt keskusteluja mm. verenpaineesta (joo, aika outoa) ja oon ihan varma, että mun syke on koko ajan tosi korkealla, mitähän sellanen verenpainemittari maksais, anyone?

Lupasin taannoin kehua mun ystäviä täällä - mun tavallaan julkisessa blogissa, jossa kaikki faktat (nimet ja paikat) on vääristelty niin, että hyvä jos itse pysyn perässä.

Pakko se on tehdä, kun on jo luvannut.

Tanja - oot mun paras ystävä ja sen takia saat aina kaiken anteeksi, vaikka mun kärsivällisyys meinaa joskus kohdata rajansa sun kanssa. Tiedän, että oot niin hyvä mulle, että en aina olisi ansainnut sitä, varsinkin kun oot jaksanut mua näin kauan ja vaikeissa olosuhteissa aina välillä. Toivoisin, että mulla olis enemmän aikaa ja rahaa ja ideoita osoittaa mun ystävyyttä sua kohtaan, mut you know me, I'm a bitch and always have been. Minkä takia ikinä laitoin sun nimeksi täällä Tanja, en ymmärrä, mut sori siitäkin.

Neiti J ja Sami - Ni är dem som alltid gör mig le när jag har det jobbigt. Sami, jag vill tacka dig för du ha många gånger fått mig att sluta gråta när jag ha fallit. Du är en sån person, som hjälper så mycket, man behöver bara ringa till dig o så går alla jobbiga känslor bort som en blick. Liksom förra vintern o våren var jobbiga för mig o jag minns bara att du va den som va där när jag hade det svårt. TACK. Neiti J, du är en underbar kompis, som ger mig glädje, jag är lycklig för att vi ha träffats, vill bara säga tack till dig för allt, TACK och kram.

Riina, Jaana ja Sanni - En tiedä lukeeko kukaan teistä tätä blogia tällä hetkellä, (*kirjoittaja nauraa*) mutta teidän kans illanvietot on aina tosi mukavia ja yleensä leppoisia ja rentouttavia. Me ollaan kaikki tosi erilaisia, silti meillä on aina mukavaa, se on kivaa. Ihanaa nähdä teitä porukalla, oikeesti, ihan oikeesti, hehkutihehkutihehkuti kiitos.

En olekaan ihan varma, lukeeko Henni tai Sini tätä, mutta jos lukee, niin haluan kiittää myös teitä, varsinkin kun ollaan teidän kanssa aina puitu kaikkia parisuhdeongelmia, tekee hyvää!

Kaikki te, joita en kiittänyt, niin tiedätte, että ajattelen teitä kuitenkin just nyt ja mietin, että miksen nyt sit vois teitäkin kiittää, mutta oon laiska enkä tiedä, kuka tätä lukee anyways, thanks.

Sunday ..wot, again?

Olin tänään uimassa, oli kivaa, 1075 m, haluan lisää.
Eilen oltiin Jaanan luona viettämässä leffailtaa, paikalla olivat myös Tanja, Riina ja Sanni. Siitä leffaillasta olen vieläkin niin närkästynyt, että en halua edes puhua mitään siitä, syynä Tanja, en sano enempää.
Hyvä fiilis, kaikki on jees, vähä laiskottaa kouluhommien suhteen, mut kyl se tästä.
Siinä kaikki, mitä on tapahtunu - paitsi viel yks juttu, mut siitä en halua puhua myöskään, sori.
Se on tyttö - okei, ton enempää en oikeesti kerro.

Mun elämäntärkeysjärjestys on tällä hetkellä seuraavanlainen:
1. Koulu ja tyttö
2. Oma fyysinen ja henkinen terveys ja niiden tasapaino (jos mahdollista)
3. Kaverit ja perhe

Sori, jos kuulostan ja oonkin nyt tosi itsekäs, mutta mun olis pitänyt tehdä asioille jotain jo aikaa sitten. En halua käyttää aikaani krapulapäiviin. Ja jos käytän joskus, niin turha alkaa kenenkään marista siitä, että miksen nyt sitten ole kaikkien kanssa lähtenyt bailaamaan.
Tervettä itsekkyyttä, niin kuin joku muu vähän aikaa sitten sanoi.

Every day is completely different

Viime päivinä olen taistellut erinäisiä pelkojani vastaan, pohtinut pelkojen syntyjä ja niistä eroon pääsemistä. Tänäänkin - vieläkin vähän huimaa ja veri kohisee välillä korvissa. Heräsin tänään klo 7.40, olin laittanut kännykän herätyskelloon uuden soittoäänen, että varmasti säikähdän siihen meteliin ja nousen. Yöllä viideltä heräsin siihen, kun jossain asunnossa ja ulkona oli isot bileet, niitä on ollut tällä seudulla nyt viikon ajan joka puolella, kuuluu hoilotusta ja musiikkia melkein vuorokauden ympäri.
Pitäisi lähteä ulos lenkille ja sitten alkaa tehdä jotain hyödyllistä.

I need your discipline, I need your help..

Periaatteessa taas lähtenyt päivä ihan hyvin käyntiin. Herätyskelloa torkutin yli tunnin, mutta nousin kuitenkin joskus yhdeksän jälkeen ja menin lenkille ja sit kirjastoon. Olin kuitenkin kotona taas jo kahdeltatoista, jostain merkillisestä syystä ja aloin tehdä ruokaa. Periaatteessa se kuulostaa ihan hyvältä, ihan ahkeralta toiminnalta siihen nähden, miten aikaansaamaton välillä olen. Silti tuntuu siltä, kuin nyt alkaisi taas laiskuus vallata ja tuntuu, etten ole taaskaan saavuttanut mitään määränpäitäni. Asiat etenee jotenkin hitaasti. Koko ajan tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, vaikka ne on oikeasti saavutettavissa, niiden on pakko olla, elämässä ei muuten ole järkeä. Jokainen päivä on onneksi uusi mahdollisuus ja on aikaa, pakko saada tehtyä kaikkea. Nyt ehkä lepään pienen hetken, sitten katson asioita taas uudelleen ja pakko saada jokin uusi nousu asioihin iltaan mennessä, haluaisin mennä nukkumaan niin, että tuntuu siltä, että olen edennyt asioissa. Eikö sekin ole jo hyvä saavutus sinänsä, että mulla on taas ihan siedettävä ja ihan kohtuullisen hyvä olo, ollut jo monta päivää putkeen ja oon kuitenkin koko ajan ollut menossa parempaan suuntaan kaikissa asioissa. Eilen poltin 8, mikä on paljon siihen nähden, että yritän lopettaa kokonaan, mutta hyvä määrä siihen nähden, että vielä kuukausi sitten poltin samaisen määrän jo iltapäivään mennessä. Ja sekin on saavutus, että nousen aamuisin ennen kymmentä, sekin on jo paljon, vaikken vieläkään nouse joka aamu tasaisesti.
Hei ja arvatkaas mitä, oon saanut jopa nukuttua öisin, se valvomisputki, joka vielä vähän aikaa sitten oli riesana, on nyt katkennut, viime yönä nukahdin jo yhdeltä, mikä on mulle todella aikaisin. Ihanaa! Eli periaatteessa kaikki menee tällä hetkellä paremmin ja parempaan suuntaan, kuin vielä hetki sitten.

I wanna be a warrior too.

"..pilveä polttavia lapsia, joiden silmät olivat palaneet liiasta aurinkoon tuijottamisesta"

Toistaiseksi ihan kohtalainen päivä takana. Heräsin jo kahdeksan kieppeillä, sain itseni jopa ulos lenkille ja sit kirjastoon. Olen lukenut, kirjakin on hyvä, mutta vaikea katsella teknisiä seikkoja, kun juoni vetää mukaansa. Sieltä kirjasta tempaisin tuon otsikonkin. Katsottiin Tanjan kanssa hauska leffa, Kuka pelkää Virginia Woolfia. Ihan hyvä ja järkevä olo. Oon polttanut toistaiseksi vain 3! Joo, tiedän että kello ei vielä ole paljon, mutta silti! Toivottavasti tämä ilta menee ihan hyvin.

A good Monday as well..

Toi kuva ei liity mun mielentilaan mitenkään muuten, kuin että se on ihanan kesäinen ja halusin jotain kesäistä. Hyvä fiilis! Oon ollu tänäänkin reipas, heräsin onneks jo yhdeksältä, vaikka olin nukkunut herätyskellosta pommiin. Pakkasin kamat ja häivyin kirjastolle lukemaan ja tein paperille erilaisia suunnitelmia, kuten mietin elämäni asioiden arvojärjestystä ja mitä remonttia niissä pitäisi tehdä. Tein myös listan, jonka ehkä laitan jääkaapin oveen, siihen sitten ruksailen missä kaikissa päivän tavoitteissa olen onnistunut. Toistaiseksi olen saanut jo jotain aikaan, koska olen miettinyt koulujuttuja ja aloittanut lukemaan kirjaa, joka pitäisi nopeasti lukea.
Nyt menen Tanjan kanssa kaupungille ja ehkä illemmalla kerron lisää tästä ihanasta päivästä. Ihana ilma, ihana olo, YEAH!