yöhidas

heeeeeeiiiii.

mulla on uus blogi. Jep! Uusi vuosi alkaa ja samalla uusi blogi starttaa, pyytäkää henkilökohtaisesti uusi osoite, kiitos menneestä vuodesta, rakastan mun uskollisia lukijoita *sydän tähän*


jos on kirjoitusvirheitä tässä, niin ei taRVITSE NTAA psalautetta, oon huppelus, kaverin pokkis (poikaystövö) joutti mut känniin jne, oho.. no ni, kuullaan uudessa blgissa, murut, heiiiiijjj *sydän tähän*

weekend, check.

Vlopusta selvitty, yksi baarireissu ja tämän päivän krapula takana, boolia tuli kitattua ihan ammattilaisen tapaan.
Sukulaiset ja juhlavieraat oli ihan jees, selvisin hyvin kaikesta ja kaikki meni hyvin ja yllätys yllätys mun fiiliskin on nyt taas ihan uudessa nosteessa.
Tuntui hitsin hyvältä olla junassakin, oikein aloin odottamaan sitä että pääsen uudeksi vuodeksi reissuun.
Kaikki arjen huolet ja perusstressi haihtui, masennus väistyi ihan täysin, ja mä söin, voi hitto että oonkin syönyt eilen ja tänään. En ookaan täällä vielä mainostanut sitä, että mua masensi niin pahasti, ettei ruoka mennyt alas moneen päivään. Ei mua tosin haittaa, jos muutama kilo katoaa mystisesti. Antaa kadota vaan enemmänkin.
Tänään olin Tanjan luona ja katsottiin hömppää, eli Sinkkuelämää 2, en oikeesti sano mitään leffasta - . Olihan se ihan hauska toisaalta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mun maailmassa asiat ei mene noin (heh).

Vaniljalle jonkinmoinen anteeksipyyntö edellisestä blogipostauksestani.

V is for Vagina

Jos Vanilja olisi mun kanssa yhdessä oikeasti, niin sanoisin sille, että mun sängyn ympärillä on näkymätön sähköaita ja Vanilja ei koskaan uskaltaisi lähteä sängystä mihinkään. Jotkut naiset ei tarvitse kahlitsemista hellaan, koska ne pysyy siinä ihan omasta tahdostaankin.

Mä en ymmärrä sellaista. En ymmärrä protestoimattomuutta. Mä en koskaan lopeta sitä, mä en koskaan sopeudu siihen, että joku muu komentaa mua tai pyytää mua tai painostaa mua, en koskaan. Mä en ole mikään helvetin lapanen.

Enkä ymmärrä niitä, jotka antaa asioiden mennä ohi siksi ettei uskalla tehdä asioille mitään.

Tässä on mun hyvästit Vaniljalle tässä blogissa. So long baby!

heavy weekend

raskas vloppu tulossa. Oon menossa sukujuhliin perjantaina ja oon siellä sunnuntaihin asti. En koskaan saa nukuttua sukulaisilla, joten valvomiseksi menee nekin yöt.

winter days

Tälläsellä kylmällä pimeällä säällä ei voi elää. Sori, jos oon valittanut siitä ihan kohtuuttomasti, mutta mä en pärjää Suomen ilmastossa, varsinkaan talvella. Ja joka joulu ihmettelen, että mitä mä vielä teen täällä ja kuinka joku mun esi-isä on voinut olla niin hullu, että se on edes läpällä keksinyt yrittää asua täällä, hyi helv.

Aamuisin on ihan toivotonta päästä sängystä ylös, tänään onnistuin jo joskus ennen yhtätoista, vaikka herätyskello oli alunperin soinut kahdeksalta. Kohta lähden Tanjan kanssa kaupungille.

Oon menossa uudeksi vuodeksi toiseen kaupunkiin, ja aina öisin stressaan siitä, koska menemme Tanjan kanssa siihen kaupunkiin, jossa exäni O asuu. Kuten ehkä olen joskus tehnyt selväksi, niin O repi mut aika pahasti kappaleiksi, oikeastaan koko elämään tuli väliaikainen särö, enkä ole tavannut O:ta kertaakaan eromme jälkeen. En ole ainakaan puoleen vuoteen puhunut O:n kanssa. En haluakaan puhua. En haluaisi nähdä O:ta vahingossakaan, mielellään enää koskaan.

Mutta se kaupunki on niin täynnä kaikki vanhoja muistoja, jotka ei vaan oo pyyhkiytyneet mun mielestä, vaikka en ole ajatellut niitä. Enkä puhu hyvistä muistoista, vaan kipeistä muistoista, jotka sattuu ja joista tulee paha olo. Voisin puhua tästä enemmänkin, mutta Tanja taitaa odottaa mua jo kaupungilla.

Yövalvominen jatkunut, vaikka oon yrittänyt taistella sitä vastaan.

Mitenköhän mä saisin itselleni jotain kestopiristymistä?

Pitäiskö sisustaa kämppä uusiksi? Vai muuttaa jonkun nurkkiin asumaan? Vai väkisin etsiä joku ihastus, että sais energiaa? Hmm.

Shout for a better tomorrow

http://vkontakte.ru/video_ext.php?oid=11406656&id=143335815&hash=9567f1cfd673a2ee

Pieni toivonkipinä heräsi mun sisällä, alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että ehkä asiat ei ookaan nyt niin huonosti.

Okei, Vaniljan kanssa koko homma meni haaksirikkoon. Saatte multa 2€ ystävänpäivänä jos haluatte. Tai sitten voitte saada multa vaihtoehtoisesti haleja ja pusuja, koska mä oon taas vapaata riistaa.

En tiedä mitä varten oon mököttänyt vaikka kuinka monta päivää, on ollut aivan helvetin kurja oli taas, tänäänkin melkein koko päivän.

Hei ja en ehkä oo sanonut mitään, mutta oon viime aikoina pitänyt paljon yhteyttä exäni A:n kanssa, törmättiin sattumalta ja nyt on jotenkin tuntunut tosi hyvältä puhua sen kanssa, kaikki vanha on poissa, täysin poissa, en tunne pienintäkään katkeruutta sitä kohtaan edes niiden tavaroiden takia. Ja vitsi hei se onkin samanlainen kuin mä, en edes muistanut että se on NIIN samanlainen.

Miettikää esim tätä: tänään ajattelin, että voisin soittaa sille ja valittaa, että mulla on masispäivä, mutta sen sijaan menin ulos tupakalle ja kuuntelin mp3:sta. Jostain syystä kuitenkin kaivoin kännykän taskusta, niin arvatkaas kuka sillä hetkellä soitti. A soitti ja alkoi valittaa, että sillä on masispäivä. Minä siihen, että "niin mullakin, oon vaan luukuttanu mansonia niin kovalla että naapurit häiriintyy", ja A vastas siihen, että "mä oon tehny just samaa, kuunnellu mansonia ja odottanut, että koska joku naapuri tulee hakkaamaan ovea..."

Oltiin molemmat maattu koko päivä sängyssä itkua vääntäen. Aika hyvä sattuma tämä taasen.

Ja aaah taas joku sanoo mulle öisin neljältä, että "käy nukkumaan..." vittu oon niin kaivannut tota lausetta, eikä oo niin väliä kuka sen sanoo, kunhan joku tuudittaa mut siihen, mahtavaa.

Mä piristyin katsomalla kaverini Timbalandin kanssa Sisko tahtoisin jäädä. Mä nyt vaan tykkään Sara Melleristä ja varsinkin siitä Siirinä, että turha nyt hihitellä siellä sitä, että diggaan teinileffoja.

Ainakin mä sain jopa yltiömasentuneena keskittymiseni pysymään jossain.

you can kill yourself now

because you're dead in my mind.