Ajattelen, siis olen

Ajattelen tavallista enemmän, joten olenko tavallista enemmän olemassa?
Olen olemassa, joten olen olemassa. Koska hengitän, niin olen elossa. Niinkö? Ajatteleeko eläimet? Ja onko ne siis olemassa myös? Kiviähän ei ole olemassa, koska ne ei ajattele. Mites sitten kasvit, kasvit yhteyttää, joten ne on olemassa, mutta ne eivät ajattele, joten eivät sittenkään ole olemassa.. TÄHH.

Mukavaa, eikö.

Mielummin ajattelen kuin en ole olemassa.
Mutta hyvä fiilis silti! Ihan mahtava päivä takana, vaikka ei ole tapahtunut mitään sen erityisempää, kuin että olen hyvällä tuulella ja on hyvä olo.

Kaikki on olemassa. Ihan kaikki on olemassa. Koska jos idea jostain asiasta on olemassa, niin silloin se asia on olemassa. Ei voi olla ideaa ilman, että asia on olemassa. Sitä mieltä ainakin joku oli. Niin.

Kaikki on olemassa. Mä, ja sä ja kaikki muutkin. Ja varsinkin sä ja mä. Me ollaan erityisen paljon olemassa juuri nyt.

Rehellisesti olen sitä mieltä, että filosofia on niitä varten, joilla on liikaa aikaa ja halua ajatella. Kummallista, oon aina ajatellut, että liika ajatteleminen on ollut yksi osasyy siihen, miksi mun parisuhteet on olleet niin hankalia. Onko ajattelu siis välttämättä hyvästä? Mutta jos kerran ajatteleminen tarkoittaa sitä, että olen olemassa, niin pitäiskö mun muuttua vampyyriksi eli eläväkuolleeksi, jotta saisin hyvän parisuhteen, vampyyrithän on olemassa, mutta eivät ajattele - vai miten päin se menikään - no, joka tapauksessa.