chains

Vähän aikaa sitten totesin ääneen, että olis aivan mahtavaa, jos joku päivä olisin kunnollisessa suhteessa ja haluaisin asua jonkun kanssa yhdessä.

Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että mä en vain pysty sellaisiin asioihin. Mä en tiedä miksi, mutta musta tuntuu siltä, että mä olen vain sellainen, että mä en pysty siihen.

Yhtä aikaa aina palavasti kaipaan ja unelmoin kumppanista, ja yhtä aikaa tulee tilanteita joissa tajuan, että mä en pystyisi olemaan suhteessa, mä en vaan osaisi.

En edes muista, mistä kaikesta olen yleensä ahdistunut silloin, kun yritän seurustella. Pelkään riitelyä, ja riitelen jatkuvasti siltikin, aiheutan draamaa tahtomattani ja kiukuttelen koko ajan.

Olen ihan satavarma siitä, että olisin huonoin mahdollinen tyttöystävä ihan kenelle tahansa.

Pelkäisin aina kaikkea. Ja sitten vielä se, että kun mun mielialat muuttuu niin usein, ajatelkaa jos mä joskus saisin suhteen, jossa saisin itseni pysymään kauemmin kuin pari kuukautta..
ja sitten mä joku päivä, olisin vaikka krapulassa tai jotain, ja saisin vaan päähäni idean, että mun tarvii nyt päästä pois, että mun tarvitsee lähteä, jos asuisin jonkun kanssa ja joku päivä vaan katoaisin..
kauanko menisi aikaa, että tajuaisin mokanneeni, tajuaisin lähteneeni sellaisesta asiasta, jonka oon saanut suurella vaivalla ja jonka haluan takaisin, voin vaan kuvitella miltä tuntuisi, kun tajuaisi tehneensä helvetin ison mokan.. entä jos siinä vaiheessa en enää voisikaan olla ilman sitä toista..

oon pohjattoman paska ihminen, ihan täysi paska, ja oon aivan vakuuttunut siitä, että olisin ihan paska tyttöystävä..

oon ihan varma, että tuun aina olemaan yksin loppujen lopuksi. ei mikään suhde voi kestää mua. ei mikään. ei ikinä.

haluaisin, että joku sitoisi mut, kahlitsisi mut, sulautuisi mun elämään niin etten pääsisi siitä toisesta koskaan eroon, sanoisi mulle etten voi koskaan lähteä, enkä voi koskaan jättää sitä.

karkaisinko silti..