Tänään aamulla heräsin tunteeseen, että kaikki asiat, jotka ovat mielestäni olleet hyvin viimeisen puolen vuoden aikana, ovatkin muttumassa huonoiksi.Tajusin, että join välillä tosi vähän, olin suurimman osan illoista kotona, rauhallisesti, ja se oli mun mielestä ok, syysmasennus on ollut paljon vähäisempi kuin esim viime vuonna, oon tehnyt koulujuttuja, ihmissuhdekuviot on pysyneet kasassa suhteellisen hyvin, ei ole ollut pahoja riitoja tai välien selvittelyjä oikein kenenkään kanssa, ja oon syönyt kaikenkaikkiaan terveellisemmin vaikka oon vähän väliä joustanut sen suhteen mitä syön ja mitä en. Keskimäärin mieliala ollut siedettävä, ehkä siedettävämpi kuin aikoihin, ja mielialavaihtelut sellaisia että olen pärjännyt niiden kanssa.
Ja nyt oon taas ajatellut alkaa tapella tupakan kanssakin.
Kaikki ei silti aina mene suunitelmien mukaan.
Mua ei periaatteessa väsytä tai masenna, mutta suoraansanottuna silti kaipaan naisia tällä hetkellä ihan hirveän kovaa. Oikein silleen joinain päivinä kärjistetysti ottaa kipeää, kun ei voi saada mitään. Okei, osaan puhua näistä suoraankin, OON PUUTTEESSA. Eiks oo tosi kaunista, kun joku sanoo noin (not).
Ei tässä vielä mitään, se olis ihan eri asia, jos tän puutteen vois hoidella jotenkin, mutta kun sitä ei voi. Oon tehnyt itselleni tiettyjä lupauksia, ja niissä on pysyttävä.
Ja tää puutostila aiheuttaa mussa sellaisen tilan, että mun aivot vaan kääntyy pois päältä, tai mun ajatusten sisältö kulkee repeatilla enkä pysty hoitamaan mitään oikeita asioita.
En pysty kesittymään todellisuuteen, en pysty tekemään koulujuttuja. Pystyn just säkällä dokaamaan ja sitähän mä oon viime aikoina tehnytkin.
Miten se menikään tällä viikolla? Oliko se niin, että join ainakin su, joinko myös la tai ma? Maanantaina vissiin ainakin join, kun en kerran ollut ti koulussa.. ja sit join keskiviikkona.. ja nyt eilen, perjantaina. NELJÄ KERTAA VIIKOSSA. Onko paljon?
Tänään aamulla mietin just kaikkea sitä, että miten hyvin mulla on mennyt ja miten helvetin peloissani mun pitäisi nyt olla siitä, että mitä jos nyt pilaan itseltäni sen kaiken. Mun pitäisi ryhdistäytyä, jättää dokaus, saada voimaa kaikkeen, tehdä töitä. Oon sen velkaa itselleni.
Mun universumi on sellainen, että kaikki on joko pysyvää tai muuttuvaa. Ja nyt mun täytyy tukeutua pysyviin elementteihin, yrittää saada pysyvät elementit pysymään paikoillaan, mun täytyy löytää uusi motivaatio asioihin. Pystyn työskentelemään vain silloin, kun pysyvät elementit on paikoillaan.
Don't try to interpret that if you have no idea what i'm talking about.
Kerron myöhemmin ehkä eilisestä baari-illasta.. jos haluatte kuulla siitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti