Kesä

Lasken päiviä. Jes. Jes.

Aivokuolema/ kipeytyneiden aivojen dilemma

Heti sillä hetkellä, kun menin tänä kesänä ensimmäisenä päivänä töihin, niin kuulin kuinka mun aivosolut alkoi poksahdella ja muuttua höyryksi, joka valui korvista ulos. ÄO:n radikaali lasku on jatkunut koko töissäoloaikani ja tällä hetkellä oloni on lähestulkoon aivokuollut.

Töiden jälkeen en näe enkä kuule mitään, oikeesti. Mä en huomaa mitään, mun tarkkaavaisuustaso on nolla ja jos mulle puhuu jotain, niin jos satun jostain syystä kuulemaan puheen, niin mun vastaus on siihen kuitenkin "Ai mitä?". Vaihtoehtoisesti saatan vain tuijottaa tyhmänä ja ehkä vielä hieman kellistää päätä sivulle tehdäkseni toiselle selväksi, että tässä päässä kuuluu vain aavikkotuulen humina eikä äly liiku mihinkään.

En muista, olenko koskaan ollut yhtä aivokuolleessa tilassa. En voi toivoa muuta kuin, että tämä järjetön aivojensisäinen väsymys katoaa samlla hetkellä, kun viimeisenä työpäivänä (joka on pian) suljen työpaikan oven takanani.

Hassua tässä on tosin se, että käyn kyllä vilkasta ajatusten vaihtoa pääni sisällä ja mietin maailman ihmeellisiä asioita, kuten vaikka uskontoja tai kansalaisuuksia tai politiikkaa tai mitä tahansa, mistä saan riittävästi pohdittavaa eri näkökulmista,

MUTTA

Rasitun suunnattomasti siitä, kun joku puhuu minulle jotain. Varsinkin silloin, jos toinen olettaa, että minä ymmärtäisin puheen sanoman, saatika reagoisin siihen mitenkään. Pääni tulee nytkin pelkästä ajatuksesta kipeäksi.

Rasittavien ihmisten ääni on rasittavinta, mitä tällä hetkellä voin joutua kohtaamaan. JA rasittavat ihmisten tekemät äänet, esim. nieleminen, toistuva huokailu, ruuan pureskeleminen, muovipussin TAI VIELÄ PAHEMPI KARKKIPUSSIN rapisuttaminen ynnä muu rasittava inhimillinen meteli jossain kuuloetäisyydelläni.

Melkein oikeesti vituttaa, mutta koska oon nykyään niin hemmetin rauhallinen ja kärsivällinen ja pitkäpinnainen jajajajajajaja niin yritän pitää turpani kiinni etten vahingossa räjähdä läheisille (silloinkaan kun ne esim. JUURI NYT keskeyttää mun ajatukset ja kirjoittamisen, kiitos vitusti ja sori vaan, mut.. yritin sanoa tän jo aiemmin..) .

Nyt vituttaa meteli. Pitääkin tehdä lista top 100 äänistä, jotka mua nyt vituttaa. Äkkiä hermosauhuille ennenkuin alan karjua Tanjalle, joka hokee "Haloo, vastaa haloo .."!!

Yötunnelmaa..

Mulla on kaikki hyvin, mulla on ihan ok olo, ei mitään hätää.

Se kaveri, jolla menee nyt huonosti, soitti ja istuttiin sen kans ulkona monta tuntia puhumassa ja nyt mä tiedän sit kaiken, mitä sen elämässä on tapahtunut ja missä mennään. Oon huolissani siitä, että mun kaveri ei välttämättä kestä näitä kaikkia muutoksia ja elämän tuomaa paskaa, tässä ei nyt puhuta mistään pikkujutuista, vaan elämän ja kuoleman asioista. En missään nimessä aio kertoa, mitä sen elämässä on tapahtunut, koska ei tunnu tarpeelliselta. Riittää, jos sanon, että asiat on niin vakavia, että mun kaveri ei kestä niitä asioita ja on yrittänyt tappaa itsensä sen vuoksi. Toivoisin, että joku veis sen pian takaisin laitokseen ja ihan vain siksi, että en halua että se tappaa itseään.

Lupasin olla niin paljon tukena kuin pystyn. En ole ihan lähimmäinen ystävä enkä perheenjäsen, joten varmaan mun tukiprosentti ei tule olemaan yhtä massiivinen kuin lähimmillä ihmisillä, mutta jos mun kaverin tilanne käy todella pahaksi, niin se tulee viemään mun henkisiä voimavaroja todella paljon ja varmaan itsekin joudun pyytämään tukea kaikilta, jotka vaan jaksaa istua mun seurana.

En usko, että tilanne selviää pitkään aikaan. Tässä voi mennä puoli vuotta, tai vuosi tai kauemmin, en tiedä.

Oon itsekäs, kun toivon, että mä en väsy itse. Juuri nyt mulla on ok olo.

Muistuttakaa mua, että mikään olotila ei ole pysyvä, sitten kun joku päivä hajoan, jooko.

Ootte kaikki mulle tärkeitä, kaikki ihmiset on mulle tärkeitä ja välitän tosi monista, vaikken osaa ilmaista sitä kovin mukavalla tavalla aina.

Päivä kerrallaan.

Kiitos, että jaksatte mua, tiedän etten oo helppo ihminen.

Nyt joku leipä ja maitoa ja Tanjan kans kattoon leffaa siihen asti et uni tulee ja aamulla kuudelta herätys.

A good day

Tästä tuli hyvä päivä. Tanja on täällä katsomassa mun kanssa leffoja, katsottiin Tanjan toiveesta Gremlins, joka oli mielestäni järkyttävä. Pari kaveria lähti tekemään roadtripin Keskisen kyläkaupalle ja toinen heistä soitti ja ilmoitti, että "Täällä on miesten paita, jossa kaks naista suutelee", vastasin että "Mulla on pian synttärit..". Toivottavasti rivienvälinen viesti meni perille. Nyt on kaikinpuolin rentoutunut ja hyvä olo. Sain päivän kehutkin jo, joojoo, nainen tarvitsee kehuja, piristää kummasti päivää. Mahtava päivä, ei voi tästä enää muuttua huonoksi.

It's better be a better day

Jaanan luona leffaillassa eilen piristyin kummasti, kyllä teki hyvää. Ryyppäämään ei jaksettu lähteä, joten pitkästä aikaa mulla ei oo krapulaa sunnuntaina. Hyvä fiilis nyt. Mä en oo tänäkään kesänä käynyt meressä uimassa, miettikää, vaikka on ollut näin kuuma. Nyt kahvia ja tupakkaa ja parvekkeelle. Koko päivä vielä vähän auki. Jos saisin itse päättää, niin lähtisin saaristoajelulle.

Paska olo

PASKA OLO PASKA PASKA PASKA PASKA OLO. miks mikään ei nyt auta.

Sain tietää, että yks kaveri on just päässyt hoidosta ja sillä menee todella huonosti, meinannut tehdä itsarin yms., koko sen elämä on tuhoutunut ja mä en ole tiennyt mitään.

Ja nyt mua masentaa niin niiiiiin jumalattoman pahasti, että voisin vaikka oksentaa.

Karma. Tää on kosto mun menneistä mokailuista.

Kiitos Anonyymi

kun ilmoitit, että tänne ei voi anonyyminä laittaa kommenttia, asia on nyt korjattu eduksesi.