Yötunnelmaa..

Mulla on kaikki hyvin, mulla on ihan ok olo, ei mitään hätää.

Se kaveri, jolla menee nyt huonosti, soitti ja istuttiin sen kans ulkona monta tuntia puhumassa ja nyt mä tiedän sit kaiken, mitä sen elämässä on tapahtunut ja missä mennään. Oon huolissani siitä, että mun kaveri ei välttämättä kestä näitä kaikkia muutoksia ja elämän tuomaa paskaa, tässä ei nyt puhuta mistään pikkujutuista, vaan elämän ja kuoleman asioista. En missään nimessä aio kertoa, mitä sen elämässä on tapahtunut, koska ei tunnu tarpeelliselta. Riittää, jos sanon, että asiat on niin vakavia, että mun kaveri ei kestä niitä asioita ja on yrittänyt tappaa itsensä sen vuoksi. Toivoisin, että joku veis sen pian takaisin laitokseen ja ihan vain siksi, että en halua että se tappaa itseään.

Lupasin olla niin paljon tukena kuin pystyn. En ole ihan lähimmäinen ystävä enkä perheenjäsen, joten varmaan mun tukiprosentti ei tule olemaan yhtä massiivinen kuin lähimmillä ihmisillä, mutta jos mun kaverin tilanne käy todella pahaksi, niin se tulee viemään mun henkisiä voimavaroja todella paljon ja varmaan itsekin joudun pyytämään tukea kaikilta, jotka vaan jaksaa istua mun seurana.

En usko, että tilanne selviää pitkään aikaan. Tässä voi mennä puoli vuotta, tai vuosi tai kauemmin, en tiedä.

Oon itsekäs, kun toivon, että mä en väsy itse. Juuri nyt mulla on ok olo.

Muistuttakaa mua, että mikään olotila ei ole pysyvä, sitten kun joku päivä hajoan, jooko.

Ootte kaikki mulle tärkeitä, kaikki ihmiset on mulle tärkeitä ja välitän tosi monista, vaikken osaa ilmaista sitä kovin mukavalla tavalla aina.

Päivä kerrallaan.

Kiitos, että jaksatte mua, tiedän etten oo helppo ihminen.

Nyt joku leipä ja maitoa ja Tanjan kans kattoon leffaa siihen asti et uni tulee ja aamulla kuudelta herätys.