Päätin tänään, että en enää dissaa mun työkaveria, ainakaan enää tämän kirjoituksen jälkeen. Siinä Tädissä on vaan niin paljon jotain, mikä häiritsee mua. Se on tosi ystävällinen mulle ja ilmeisesti tykkää musta, mutta vaikka mä oon kohtelias ja ystävällinen sille päin naamaa, niin ajattelen siitä kaikkea paskaa sen selän takana ja koska uskon karmaan, niin tämä tulee varmaan vielä kostautumaan mulle. Niin kuin silloin, kun kerran nauroin tytölle, jolla oli jännetuppitulehdus ja seuraavana viikonloppuna käteeni puhkesi rasitusvamma, joka kesti pari viikkoa enkä voinut käyttää oikeaa kättäni ollenkaan.
Sama karma on kenkkuillut kanssani aina, jossain nurkan takana varmaan jo väijyy jokin paha odottamassa mua. Mitäs olin ilkeä, aina saan maksun.
Täti aloittaa tekemään jotain työsarkaa ja jättää sen sitten kesken, kun taas minä noudatan töissä ainaissääntöä: minkä aloitat, myös lopetat. Lisäksi Täti jättää työvälineitä epäsiististi ja minä katson päivän päätteeksi, että kaikki on siellä missä pitää, ettei asiakkaiden tai pomojen tarvitse huomautella asiasta. Täti ei myöskään katso kelloa ja vastuu ruokatunnin pitämisestä oikeaan aikaan jää minulle. Moni muukin perusjuttu jää minun vahdittavakseni, vaikka tavallaan Täti on työpäivän aikana pomoni, jos ei korkeammilta tahoilta tule erikseen komentoa. Täti on viime aikoina myös vältellyt raskaiden työsarkojen tekemistä, mikä jättää minulle enemmän tekemistä, mikä ei haittaa muuta kuin siinä, että minua hävettää jos päiväksi suunnitellut tehtävät jäävät kesken (niin kuin tänäänkin).Tädissä häiritsee myös käytännöllisyyden puute ja se, että Täti on täysi tohelo. Sori Täti, mutta sä olet ihan hassu, muistutat minua suuresti jostain muumilaakson asukkaasta tai puutarhatontusta. Täti kämmäilee ja paljon.
On Tädissä paljon hyvääkin, hän ei esimerkiksi komentele minua, vaan antaa minun itse päättää, mikä on tärkeää ja miten on käytännöllisintä hoitaa asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti