My ex...

Neiti.
Part 1.
Erot ei ole koskaan helppoja. Ei edes silloin, kun et ole ehtinyt rakastua toiseen. Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi: mulla ei ole tapana jättää naisia. Mielummin sinnittelen silloinkin, kun tiedän ettei homma toimi, koska mielessäni ajattelen, että "mikään suhde ei ole täydellinen" ja "tää on vaan ihan normaalia riitelyä, jollaista on kaikissa suhteissa" tai "enhän voi olla varma siitä, että jonkun muun kanssa asiat olisivat helpommin" tai vielä pahempi "ehkä mä oon aiheuttanut sen, että tämä ei toimi". Annan joidenkin naisten jopa kohdella itseäni törkeästi, viimeisen tytön kanssa panostin suhteeseen 100% :sesti, vaikka olin hyvin tietoinen siitä, että tyttöystäväni ei ole mikään helppo ihminen ja että tällä on oikea ongelmien arsenaali takataskussa mukana.

Voin kutsua exääni vaikka salanimellä Neiti.

Part 2.
Tiesin jo suhteen alussa, että Neidillä on ongelmia, mutta Neiti oli sen verran ovela kuitenkin, että päivä päivältä alkoi valjeta aamunkoitto, joka paljasti sen, että minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu riittävästi. Kaikilla on luurankoja kaapissa, mutta Neidin luurangot olivat ehkä vähän isompaa kaliiberia, kuin mihin olin tottunut. Neiti oli lisäksi vuosia minua nuorempi, mutta olin uskonut tätä, kun tämä sanoi "olen paljon ikäistäni kypsempi". Se ei suuresti haitannut, että Neiti valehteli suhteen alussa pikku asioista saaden minut kuvittelemaan, että meillä on lukemattomasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Luurangotkaan eivät haitanneet, vaikka ne olivatkin niin isoja, että kun eron jälkeen mainitsin vain muutamasta ohimennen eräälle aiemmalle exälleni, hän reagoi sanomalla: "Mitä hittoa, miks helvetissä aloit olemaan sellaisen kanssa?". Jep, tiesin ettei ihan kuka tahansa olisi ollut valmis olemaan Neidille kunnollinen kumppani, mutta olin sitoutunut siihen.

Oltiin Neidin kanssa sovittu, että pysytään yhdessä ja taistellaan ja riidellään, jos on pakko, mutta että kumpikaan ei jätä toista. Ja tämä oli vain yksi useista lupauksista jotka tehtiin.

Tehtiin paljon tulevaisuuden suunnitelmia, vähintään seuraavat puoli vuotta oli suunniteltu.

Part 3.
Mittani Neidin käytökseen alkoi täyttyä pikkuhiljaa. Meillä oli siis kaukosuhde ja pidimme sitä hengissä jatkuvilla hempeilyviesteillä ja yritimme pitää huolen siitä, että kiireisinäkin päivinä soitellaan illalla. Neiti kuitenkin alkoi näistäkin tehtyjä sopimuksia pikkuhiljaa rikkoa sillä, että kun illalla yhdeksältä lähetin viestin "Ootko jo kotona? Nyt ehtisin soitella." ja vastausta ei kuulunut, ihmettelin että ei kai mun pikkuinen ole jo voinut mennä nukkumaan. Yritin soittaa parikin kertaa, ei vastausta. Kahdeltatoista tajusin ettei vastausta tule ja laitoin uuden viestin "Oot varmaan jo nukkumassa, pikkuinen. Nuku hyvin, soitellaan aamulla <3"
Ei vastausta. En saanut nukuttua, joten soitin vielä myöhemmin yöllä, ei vastausta.
Seuraavana päivänä Neidistä ei edelleenkään kuulu, joten soitan tälle. Tämä vastaa unenpöpperöisenä, Neiti on ollut illalla baarissa kavereiden kanssa ja on nyt erään ysätävänsä sängyssä nukkumassa. Huomautan, että tämä olisi voinut laittaa viestiä. Neidin tekosyyt ovat surkeita "mä luulin, että nukut", vaikka Neiti tietää, että en nukkunut silloin öisin paljon paskaakaan. Ja sitten tämä skitsahtaa siitä, että eikö tällä olisi muka oikeutta mennä baariin ja voilá, taas on luotu riita tyhjästä. Riita päättyy tietenkin niin, että Neiti saa tehdä ihan mitä tahansa ja minä en. Neiti käyttäytyy loppuvaiheessa muutenkin oudosti. Esim. kun soitan ja puhelimesta kuuluu "valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua, ...", niin Neiti ei soita enää takaisin, vaikka näkee minun soittaneen, joskus montakin kertaa, koska oltiin sovittu puhelimessa puhumisesta jo ajat sitten.
Siinä vaiheessa, kun Neiti sanoo, että tämän henkiset ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että tämä ei tiedä voiko olla suhteessa, niin mulla alkaa päässä soida hautajaisvirsi. Niillä sanoilla Neiti rikkoo sopimuksen siitä, että kumpikaan ei jätä, Neiti on jättämässä mua, mä tunnistan nää puheet jo helposti. Neiti rikkoo tulevaisuuden suunnitelmat ja siten myös kaiken, mitä meillä on.
Joten jätän Neidin siihen paikkaan.
Ja Neiti ilmeisesti hyväksyy sen, koska yhden pienen tekstiviestin jälkeen neidistä ei kuulu enää koskaan.

Ei silloinkaan, kun kysyin, "lähetätkö mun tavarat sieltä, jos maksan postimaksun.."
Toistin kysymyksen moneen kertaan, monena päivänä ja yritin myös soittaa tälle.

En ole saanut tavaroitani koskaan takaisin. Ei siinä muuten mitään, mutta joukossa oli koulukirja ja uuden maksaminen tuli maksamaan minulle yli 50€ plus sakot 30€, jotka olivat tulleet, kun Neiti ei ollut "saanut aikaiseksi" lähettää kirjaa jo aiemmin.
Vaatteilla ei ollut niin väliä, ne ostan uudet kuitenkin. Romaanillakaan ei niin väliä, ostan uuden. Puhelinlataajan sain kaverilta, mutta jouduin olemaan pari viikkoa ilman oikeaa puhelintani. Kiitokset tälle rakkaalle ystävälleni lataajasta.

part 4.
Joten nyt ymmärrätte, miksi en kaipaa Neitiä. Rehellisesti sanottuna, kaikki hyvät asiat ovat pyyhkiytyneet mielestäni pois. Tunnen Neitiä kohtaan suurta inhoa ja katkeruutta siitä, että tämä paljastui noin läpeensä inhottavaksi ihmiseksi.
Joten rakkaat ystävät, älkää enää surko sitä, että olen nyt taas sinkku, vaan iloitkaa siitä, että pääsin paholaisen kynsistä pois. Voin vain kuvitella, millaiseksi helvetiksi Neiti olisi elämäni tehnyt suhteen jatkuessa pidempään.

Haluaisin luvata itselleni, että en enää ihastu tyttöihin, joiden tiedän olevan pahoja jo heti alkumetreillä. Mutten voi.