Nämä kuvat voisivat olla minun luonani otettuja, mutta eivät ole! (Google once again)
Kuka ikinä ensimmäisenä sanoikaan, että "A clean house is a sign of a wasted life" oli mielestäni hyvin oikeassa. Siivoaminen ei ole koskaan sopinut minulle, se ei vain oikeasti kuulu tyyliini. Hoidan asiat, joo-o, mutta mikään asia, mistä en saa rahallista palkkaa, ei suju minulta niin siististi, että logiiggani pysyisi näkyvissä muille ihmissilmille. Ymmärrän, että joidenkin ihmisten elämäntyyli on kontrolloidumpaa kuin omani monessakin mielessä, mutta silti oma sotkuisuuteni sopii minulle. Älkää turhaan kuvitelko, etteivätkö vanhempani olisi ihan vauvaiästäni asti yrittäneet muuttaa pääni sisäistä sotkugeeniä kaiken maailman kiristyksillä ja uhkailuilla ja rahapalkkioilla yms. Parhaiten muistan, kuinka ala-asteikäisenä isäni oli kerran heittänyt roskikseen luokkakuvani ja valokuva-albumeita yms. sälää, jotka olivat jääneet pöydälle, vaikka isä oli käskenyt siivota ne pois. Oli kiva kaivaa valokuvia perunankuorien seasta, tiedättekö mitä neste tekee kuville?! En muuttunut siistimmäksi, mutta mun inner grudge kasvoi taas hitusen enemmän. Jokainen ihminen, joka alkaa saarnata mulle mun siistiydestä, on tahattomasti kääntämässä mua itseään vastaan.
Kerran yks kesätyökaveri paasasi jostain sotkuisesta mimmistä tyyliin "miten se voi koskaan pyytää jätkiä kylään, kun siellä on niin sotkuista?". Olin silloin huolestunut, kun kyseinen kesätyökaveri tuli luokseni juomaan viiniä ja oikeasti siivosin, mutta nykyään en vaivautuisi edes pyytämään sellaista ihmistä kylään. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, miten olen naisten kanssa selviytynyt asiasta, niin se on ollut helppoa! Siisteysintoilijoiden kaikki ulkoinen ja sisäinen kauneus katoaa samalla sekunnilla, kun siisteysintous paljastuu minulle. Sotkuisille mimmeille kerron suoraan, että kas vaan mäkin oon sotkuinen jee ja kaikki on hyvin. Vaikka joskus sotkuiset mimmit on mua sotkuisempia ja silloin pidätän joskus henkeä, esim. kissanoksennukset voi kyllä kerätä ihan silloinkin kun ne ensimmäisen kerran huomaa, eikä tarvi kehottaa mua väistelemään niitä. Sellainen menee mullakin jo aivan liian pitkälle. Se on oikeesti kuvottavaa, joten hey girl get your shit back together.
Olis kiva tietää, mikä mun sotkuisuuden taso on suurinpiirtein asteikolla yhdestä kymppiin. Siis mä kyllä viihdyn siistissä ympäristössä ja oikeasti välillä järjestelen ja siistin paikkoja, vaikka vierailijat ei sitä koskaan varmaan huomaa. Pahin ongelma on tiskit, pyykit, vaatteiden lojuminen joka puolella ja ehkä sit tasojen puhtaana pito.. niin ja imurointi.. ja moppaus. Niin ja sit ihan perus, että laatikot on vaan täynnä sekalaista roinaa eikä millekään oo tieteellisesti todistettua oikeaa paikkaa.
I know I'm a messy bitch and I admit it, unlike most people, who just try to cover up their mess, who live behind facades and who wear a camouflage. At least I'm keeping it real with this.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti