Extremely tired ...?

Mua väsyttää, nukuttaa ihan hirveästi. On nukuttanut koko viikon, en tiedä olenko ehkä vähän kipeä (silmät) tai jotain, ainakin parina päivänä olin, koska sain nikotiinivieroitusoireita. Fyysisesti nukuttaa, väsyttää koko ajan. Oon nukkunut öisin, mielestäni ihan hyvin jopa ja olen noussut aamuisin ihan ihmisten aikaan ja kaikkea. Kahvikaan ei oikein piristä, eikä mikään muukaan. Nytkin vaan odotan, että sais jotenkin tän illan menemään siihen asti, että pääsis nukkumaan - ei jaksaisi oikein mitään. Aamulla meinasin kirjoittaa pitkän blogientryn ihmissuhteissa ilmenevistä ongelmista, jotka on mun ongelmia, jotka vaikuttaa kai ratkaisevasti siihen, että en nykyään pärjää suhteissa kovin pitkään. Sitten päätin olla julkaisematta sen. Kirjoittaminen on todella terapeuttista. Tiedän, että toi kuulostaa hassulta sen jälkeen, kun täällä on ollut pintapuolista höpinää horoskoopeista yms. harmitonta höpötystä, vakavat aiheet saa nyt nostaa hetkeksi ylähyllylle. Okei, olen liian väsynyt kirjoittamaan, musta tuntuu etten ole viime aikoina jaksanut blogia kirjoittaessanikaan keskittyä, liikaa kirjoitusvirheitä, joita ei jaksa jälkeenpäin korjata. Mua väsyttää.

What's up, bitches?

Yo! Huomenta kaikille!

Kellä kaikilla on tänään yhtä ihana ja aurinkoinen aamu kuin mulla?

*hymiöhymiöhymiöhymiö*

katso alemmas..

.......

..

Ulkona on maailman kaunein ilma ja mulla on darra!

AIVAN! Joo, tiedän! Ei pitänyt tänä vloppuna länträtä, mutta se nyt on vaan niin, että välillä ihmisen täytyy tehdä asioita, joita ei haluaisi eikä saisi tehdä. Uskallanko nyt vielä kertoa mun illasta, vai hermostuuko joku jossain?
Parempi, että kerron vaan, niin pysytään sitten paremmin maan pinnalla muutenkin. Rehellisyys maan perii, vai miten se meni.

Eilen kävi sellainen mystinen juttu, että yhtäkkiä kesken aivan loistavan päivän (kaikki oli oikeesti todella hyvin), putosin sellaiseen ajatuskuplaan, aloin vaan kirjoittaa flow-tilassa ja istuin ehkä 5 tuntia koneella ja kirjoitin, välillä vaan tuijotin ruutua apaattisena ja kuuntelin pariin kertaan Nine Inch Nailsin Great Belowta.
Enkä enää oikein sen jälkeen saanut mitään otetta todellisuudesta. Onneksi kaveri laittoi viestin ja pyysi hakemaan tälle lottokupongin, joten pieni ulkonakäyminen sai sen kirjoittamisen loppumaan, mutta siihen mennessä olinkin jo kuullut kaikenlaisista homobileistä ja muista, joita oli eilen, ja se sai mulle sellaisen levottomuuden päälle.
Mihin mun on helpointa aina purkaa mun villi levottomuus? .... niin, naisiin tai viinaan - .

Menin kaverini Vilman luokse hengailemaan, silittelemään tämän kania (ja lupasin kännissä ehkä ottaa sen hoitoon, jos tulee tarve, ajattelematta kaikkia niitä johtoja, joita on mun kämppä on täynnä) ja tietenkin ottamaan pari siideriä. Vilman luona on nykyään aina niin mukavaa. Vilma aina tarjoaa tupakkaa, juotavaa ja syötävää jajajajajajaja. Aina on niin mukavaa ja leppoista, siellä vaan jotenkin helposti rentoutuu.

MUTTA, kaikista yrityksistäni huolimatta en vaan saanut rentouduttua, olin ehkä ollut liian energinen koko päivän. Aloitin illan fiksusti kokeilemalla Neiti J:n kertomaa poppakonstia krapulan välttämiseksi, eli yksi lasi vettä jokaisen siiderin jälkeen. Kahden siiderin jälkeen mietin, otanko vielä yhden kaljan vai en. Päädyin ottamaan, siksi kun ei Jaanan kanssa voitettukaan lotossa (sillä kupongilla jonka hain ja täytin Jaanalle).
Kesken kaljan juonnin tapahtui juuri se, mitä pelkäsinkin. Ex soitti. Aivan. Kysyn vaan, että miksi ihmeessä vastasin? Miksi mulle tulee huono omatunto, jos en vastaa, kun puhelin soi?

Niin - eli jouduin baariin, ex maksoi koko illan, ja sekä ex että tämän paras kaveri kehuivat mua maasta taivaisiin (aah kun oon niin ihana ja kaunis ja mukava ja maailman ihanin ja oih saako mun hiuksiin koskea ja anteeks jos vahingossa tönäisin ja voi että kun oon niin ihanaaaaaah). Koska se on ex enkä luota siihen pätkääkään, niin jotenkin vaan tulin niin immuuniksi sen kehuille, että nyökyttelin vaan. Paitsi yhden kerran pudistelin päätäni, ja se sellaiseen kysymykseen, että voinko koskaan antaa sille anteeksi sitä, millainen se oli silloin kun oltiin yhdessä. Ja mä hymyilin ja pudistin päätä kauan aikaa ja se vaan tuijotti ja kysyi "etkö ikinä?" ja jatkoin pudistelua ja sanoin "en". Nyt tunnen olevani todella huono ihminen, koska voi olla, että olin exälle ihan paska. Enkä edes ollut - mutta tavallaan olin kuitenkin. Ja nyt on ehkä vähän huono omatunto. Voi olla, että exästä ei enää kuulu. Mutta jos kuuluu, niin sitten sanon sille, että toi oli viimeinen kerta yhdessä baarissa. Enkä edes tiedä miksi ton pitäisi olla viimeinen kerta yhdessä baarissa siihen nähden, että mulla oli oikeasti ihan kivaa ja mä tykkään kehuista ja ihmisistä jotka ihan välttämättä haluaa käyttää niiden vähäiset rahat muhun (älkää aina ottako kaikkea mun sanomaa ihan täytenä totena, jooko). Voisin tähän paasata asiasta vielä vaikka mitä, mm. selittää sen, että miksi ajattelen exäni olevan kamala ihminen enkä haluaisi olla sen kanssa tekemisissä jne., mutta nyt ei jaksa mistään existä jauhaa.

Tänään heräsin siihen, että ulkona on yli ihana ilma ja mulla on krapula, varmaan siksi, että siellä baarissa unohdin vesilasit, kun oli niin kiire kiskoa tequila sunrisea.

Nyt lähden ostamaan maidon ja juon todella monta kupillista kahvia ja katson auttaako se krapulaan yhtään.

Ja älkää nyt sanoko mua paskaksi ihmiseksi, kun mä jo tiedän että oon - ainakin exälle - mutta se on ansainnutkin sen - ja te tiedätte sen.

It must be love

kuuntelee kate bushia keskellä yötä ja on omassa maailmassa, mahtavuutta.. klo 03.07, mahtava ilta takana.

Lisäystä edelliseen!!!

(oi hitto, tajusin just, että mä voin alkaa myydä eskimoille jäätä, mahtava idea, kiitos tästä horoskooppi - nyt voin rikastua ja kuolla onnellisena, AAMEN!)

Löysin juuri leijonahoroskoopin, jossa väitettiin kaikkea ihan päinvastaista juttua, kuin tuossa edellisellä sivulla!

Nyt olisikin kiva saada keskustelua aikaan asiasta! Rakkaat lukijat, alkakaas täyttää kommenttilaatikkoa, saa laittaa nimettömänä tai salanimellä tai mitä vaan kuulkaas, kunhan kerrotte, että uskotteko horoskooppeihin ja koetteko olevanne tyypillisiä horoskooppimerkkinne edustajia?

Muitakin mielipiteitä asiaan liittyvään saa toki laittaa! :D jipii, oon innoissani..

(teinixteinixihqudaapoxLOLOLOOOL)

Much (ZODIAC) ado about nothing

"Oon leijona horoskoopilta."

Mun mielestä horoskoopit on aika viihdyttäviä, onhan se tavallaan jännittävää, että jotkut uskovat, että jo pelkkä syntymäpäivämäärä vaikuttaa luonteeseen ratkaisevasti. Koska olen pohdiskelija ja horoskoopit on sellainen yleismaailmallinen asia, joka väistämättä aina tulee esiin keskusteluissa ja mediassa yms., niin olen alkanut suhtautua horoskooppeihin aika avomielisesti.

Ja puhun tässä siis luonnehoroskoopeista, en sellaisista päivittäisistä tai muista, vaikka viihdyttäviähän nekin ovat. Mikä on koomisempaa, kuin sellaisena päivänä, kun suhde on ajautunut karille, niin lukea "rakkaasi on järjestänyt sinulle romanttisen yllätyksen, varaa bikinit mukaan".

Olisi kiinnostavaa ottaa asioista selvää, selvittää että mistä horoskooppiuskomukset ovat alunperin lähtöisin ja mistä johtuu, että toiset ihmiset uskovat horoskooppeihin ja toiset pitävät niitä diibadaabana. Jotkut on hyvin sitä mieltä, että "mä olen esimerkillinen leijona, mussa on kaikki tyypilliset leijonan ominaisuudet."

Oon usein miettinyt, että meneekö tämäkin niin, että koska ihmiset aina luokitellaan, myös horoskoopeissa, ei ole pelkästään eri tähtimerkkejä, vaan sitten on vielä jokin elementti - tuli, vesi jne. KUKA NÄÄ ON KEKSINYT JA KUKA YLEISMAAILMALLISTI NE?

Siis kai jenkkimimmit on kans sitä mieltä, että "mä oon tyypillinen leijona.." ja niillä on samat luonteenpiirteet rustattu leijonan kuvan alle, kuin meillä metsäläisilläkin.

(googlasin, kyllä niillä on samat diibadaabat kuin meilläkin).

Onko horoskoopit yksi keino selittää kariutuneita parisuhteita? Onko horoskoopit yksi keino katsoa tulevaisuuteen, toivoa, että koska tämä kumppani on nyt sitten se ja se ja nousevalta merkiltä se ja se, niin tämä suhde toimii, ja sitten suhde toimiikin, koska itse on niin varma sen toimivuudesta, ettei anna minkään häiritä?

Entäs, jos horoskooppeja ei olisi koskaan vielä keksitty, niin keksisikö ne joku uudelleen ja olisiko kuviot samat, olisiko leijona edelleen pomo. Entäs jos ihmiset, jotka uskovat horoskooppeihin, näkevät itsensä horoskooppien edustajina ja koska he ovat pienestä asti nähneet horoskooppijuttuja, niin ovat alintajuntaisesti alkaneet uskoa olevansa juuri sellaisia ja siksi ovat kasvaneet "tyypilliseksi horoskooppimerkkinsä edustajiksi?"

Voiskohan tästä tehdä kouluun aineen? JA VITUT, mähän teen!

..Mutta en tänään.

Entä, jos tehtäis gallupkysely, niin voisiko siinä huomata, että esimerkiksi tunteelliset ihmiset uskovat enemmän horoskooppeihin, kuin esimerkiksi ne, jotka uskovat enemmän vain tieteeseen ja järkeen. Voisiko olla, että tietyt ammattien edustajat, esim matemaatikot eivät usko moiseen löpinään ja entäs sitten tähtitieteilijät?

Entä jos esimerkiksi asuu jossain landella (sori, ei pahalla..), eikä ole jatkuvasti joutunut käymään keskusteluja siitä, että kuinka samanlaisia me kalat oikeastaan ollaankaan, niin onko tämä yksilö sitten vähemmän horoskooppiuskovainen, kuin kaupungeissa (usein ehkä enemmän sosiaalisissa tilanteissa) asuvat yksilöt..??

Mitkä asiat vaikuttaa mihinkin.

Voiko omaa luonnetta muuttaa? Jos päättäisinkin olla jousimies - ei, ei tulimerkkiä, - VAAKA!

Tai jos valehtelisi lapselle tämän syntymäajan, niin kumpi lapsesta tulisi, se joka tämä uskoo olevansa vai se, joka tämä oikeasti on.

Siinähän sen näkisi.

No mutta mähän oon ainakin aivan tyypillinen leijona, katsokaas täältä mitä musta sanotaan, mutta älkää kuitenkaan ihan kaikkea uskoko, sillä mulla ei ehkä tuu koskaan olemaan pitkät kiharat hiukset enkä ole koskaan tykännyt tulppaaneista, leijonien kukka on aina ollut AURINGONKUKKA ( no dah!)..

http://astro.saaganet.org/leijona.php

My imagination

Mulla on todella vilkas mielikuvitus ja rakentelen vähän väliä uusia linnoituksia pääni sisälle. Vedän elementtejä sieltä täältä, vääntelen asioita uusiin muotoihin, joskus vääristän jopa todellisuutta, niin että en aina erota sitä, mitä muut näkevät ja mitä mä näen.
Olen joskus ennenkin maininnut, että Toolin Maynard James Keenan puhui siitä, että koska tämä on kasvanut ainoana lapsena perheessä, niin tämän mielikuvitus on rikastunut.
Koen samalla tavalla.
Mielikuvitus on ehkä myös sellainen selviytymisrefleksi mulle.
Joskus vaan pakenen tosi elämää ja tuudittaudun omiin ajatuksiin. Ehkä olen myös aina todella herkästi ihastunut mielikuvitusolentoihin, enkä nyt puhu vain keijukaisista, vaan ihan oikeista ihmisistä, jotka on jossain olemassa, mutta joita vain en ole oikeassa elämässä tavannut, esim. rokkitähdet, näyttelijät jne.
Ehkä ihastun helpommin niin, että se ihminen ei ole oikeasti lähelläni, niin että saan rauhassa muodostaa ihmisistä omat fantasiat, tosielämässähän olen ihan paska ihmissuhteissa.
Ehkä en ollut ensimmäisenä jonossa, kun jaettiin kommunikaatiotaitoja. Mutta ainakin olin aika lähelle jonon alkupäätä silloin, kun mielikuvitusta jaettiin.

I give love

"There are some, some who give blood, I give love, I give...
Soon, before the sun begins to rise, I know that I, I must give, So that I can live.."
-Give, Tori Amos