sunnuntai 26. syyskuuta 2010

What's up, bitches?


Yo! Huomenta kaikille!
Kellä kaikilla on tänään yhtä ihana ja aurinkoinen aamu kuin mulla?
*hymiöhymiöhymiöhymiö*
katso alemmas..








.......
..
Ulkona on maailman kaunein ilma ja mulla on darra!
AIVAN! Joo, tiedän! Ei pitänyt tänä vloppuna länträtä, mutta se nyt on vaan niin, että välillä ihmisen täytyy tehdä asioita, joita ei haluaisi eikä saisi tehdä. Uskallanko nyt vielä kertoa mun illasta, vai hermostuuko joku jossain?
Parempi, että kerron vaan, niin pysytään sitten paremmin maan pinnalla muutenkin. Rehellisyys maan perii, vai miten se meni.
Eilen kävi sellainen mystinen juttu, että yhtäkkiä kesken aivan loistavan päivän (kaikki oli oikeesti todella hyvin), putosin sellaiseen ajatuskuplaan, aloin vaan kirjoittaa flow-tilassa ja istuin ehkä 5 tuntia koneella ja kirjoitin, välillä vaan tuijotin ruutua apaattisena ja kuuntelin pariin kertaan Nine Inch Nailsin Great Belowta.
Enkä enää oikein sen jälkeen saanut mitään otetta todellisuudesta. Onneksi kaveri laittoi viestin ja pyysi hakemaan tälle lottokupongin, joten pieni ulkonakäyminen sai sen kirjoittamisen loppumaan, mutta siihen mennessä olinkin jo kuullut kaikenlaisista homobileistä ja muista, joita oli eilen, ja se sai mulle sellaisen levottomuuden päälle.
Mihin mun on helpointa aina purkaa mun villi levottomuus? .... niin, naisiin tai viinaan - .
Menin kaverini Vilman luokse hengailemaan, silittelemään tämän kania (ja lupasin kännissä ehkä ottaa sen hoitoon, jos tulee tarve, ajattelematta kaikkia niitä johtoja, joita on mun kämppä on täynnä) ja tietenkin ottamaan pari siideriä. Vilman luona on nykyään aina niin mukavaa. Vilma aina tarjoaa tupakkaa, juotavaa ja syötävää jajajajajajaja. Aina on niin mukavaa ja leppoista, siellä vaan jotenkin helposti rentoutuu.
MUTTA, kaikista yrityksistäni huolimatta en vaan saanut rentouduttua, olin ehkä ollut liian energinen koko päivän. Aloitin illan fiksusti kokeilemalla Neiti J:n kertomaa poppakonstia krapulan välttämiseksi, eli yksi lasi vettä jokaisen siiderin jälkeen. Kahden siiderin jälkeen mietin, otanko vielä yhden kaljan vai en. Päädyin ottamaan, siksi kun ei Jaanan kanssa voitettukaan lotossa (sillä kupongilla jonka hain ja täytin Jaanalle).
Kesken kaljan juonnin tapahtui juuri se, mitä pelkäsinkin. Ex soitti. Aivan. Kysyn vaan, että miksi ihmeessä vastasin? Miksi mulle tulee huono omatunto, jos en vastaa, kun puhelin soi?

Niin - eli jouduin baariin, ex maksoi koko illan, ja sekä ex että tämän paras kaveri kehuivat mua maasta taivaisiin (aah kun oon niin ihana ja kaunis ja mukava ja maailman ihanin ja oih saako mun hiuksiin koskea ja anteeks jos vahingossa tönäisin ja voi että kun oon niin ihanaaaaaah). Koska se on ex enkä luota siihen pätkääkään, niin jotenkin vaan tulin niin immuuniksi sen kehuille, että nyökyttelin vaan. Paitsi yhden kerran pudistelin päätäni, ja se sellaiseen kysymykseen, että voinko koskaan antaa sille anteeksi sitä, millainen se oli silloin kun oltiin yhdessä. Ja mä hymyilin ja pudistin päätä kauan aikaa ja se vaan tuijotti ja kysyi "etkö ikinä?" ja jatkoin pudistelua ja sanoin "en". Nyt tunnen olevani todella huono ihminen, koska voi olla, että olin exälle ihan paska. Enkä edes ollut - mutta tavallaan olin kuitenkin. Ja nyt on ehkä vähän huono omatunto. Voi olla, että exästä ei enää kuulu. Mutta jos kuuluu, niin sitten sanon sille, että toi oli viimeinen kerta yhdessä baarissa. Enkä edes tiedä miksi ton pitäisi olla viimeinen kerta yhdessä baarissa siihen nähden, että mulla oli oikeasti ihan kivaa ja mä tykkään kehuista ja ihmisistä jotka ihan välttämättä haluaa käyttää niiden vähäiset rahat muhun (älkää aina ottako kaikkea mun sanomaa ihan täytenä totena, jooko). Voisin tähän paasata asiasta vielä vaikka mitä, mm. selittää sen, että miksi ajattelen exäni olevan kamala ihminen enkä haluaisi olla sen kanssa tekemisissä jne., mutta nyt ei jaksa mistään existä jauhaa.
Tänään heräsin siihen, että ulkona on yli ihana ilma ja mulla on krapula, varmaan siksi, että siellä baarissa unohdin vesilasit, kun oli niin kiire kiskoa tequila sunrisea.
Nyt lähden ostamaan maidon ja juon todella monta kupillista kahvia ja katson auttaako se krapulaan yhtään.

Ja älkää nyt sanoko mua paskaksi ihmiseksi, kun mä jo tiedän että oon - ainakin exälle - mutta se on ansainnutkin sen - ja te tiedätte sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti