Periaatteessa taas lähtenyt päivä ihan hyvin käyntiin. Herätyskelloa torkutin yli tunnin, mutta nousin kuitenkin joskus yhdeksän jälkeen ja menin lenkille ja sit kirjastoon. Olin kuitenkin kotona taas jo kahdeltatoista, jostain merkillisestä syystä ja aloin tehdä ruokaa. Periaatteessa se kuulostaa ihan hyvältä, ihan ahkeralta toiminnalta siihen nähden, miten aikaansaamaton välillä olen. Silti tuntuu siltä, kuin nyt alkaisi taas laiskuus vallata ja tuntuu, etten ole taaskaan saavuttanut mitään määränpäitäni. Asiat etenee jotenkin hitaasti. Koko ajan tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, vaikka ne on oikeasti saavutettavissa, niiden on pakko olla, elämässä ei muuten ole järkeä. Jokainen päivä on onneksi uusi mahdollisuus ja on aikaa, pakko saada tehtyä kaikkea. Nyt ehkä lepään pienen hetken, sitten katson asioita taas uudelleen ja pakko saada jokin uusi nousu asioihin iltaan mennessä, haluaisin mennä nukkumaan niin, että tuntuu siltä, että olen edennyt asioissa. Eikö sekin ole jo hyvä saavutus sinänsä, että mulla on taas ihan siedettävä ja ihan kohtuullisen hyvä olo, ollut jo monta päivää putkeen ja oon kuitenkin koko ajan ollut menossa parempaan suuntaan kaikissa asioissa. Eilen poltin 8, mikä on paljon siihen nähden, että yritän lopettaa kokonaan, mutta hyvä määrä siihen nähden, että vielä kuukausi sitten poltin samaisen määrän jo iltapäivään mennessä. Ja sekin on saavutus, että nousen aamuisin ennen kymmentä, sekin on jo paljon, vaikken vieläkään nouse joka aamu tasaisesti.
Hei ja arvatkaas mitä, oon saanut jopa nukuttua öisin, se valvomisputki, joka vielä vähän aikaa sitten oli riesana, on nyt katkennut, viime yönä nukahdin jo yhdeltä, mikä on mulle todella aikaisin. Ihanaa! Eli periaatteessa kaikki menee tällä hetkellä paremmin ja parempaan suuntaan, kuin vielä hetki sitten.
I wanna be a warrior too.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti