fucked up winter days

Elämä on niin hullua. Eilenkin taas tapahtui jotain aivan käsittämättömän outoa, en jaksa alkaa enää puhua siitä, puhuin siitä jo eilen niin paljon saadakseni sen pois mielestä. Mutta outoja juttuja näköjään tapahtuu mulle aina.

Huomenna alkaa joulukuu, ja mä ajattelin ainakin jouluun asti juoda VAIN LAUANTAISIN.
Eli vain yhden kerran viikossa, se on vähän, se olis just ideaali. Katotaan pysyykö se tossa.

Vituttaa monet jutut, eikä oikein huvittaisi tehdä paljon muuta kuin nukkua, mut nyt näköjään oon taas hereillä ja aion mennä kouluun ja katsoa jos sais tänään jotain hyödyllistäkin tehtyä.

Tomorrow, a new start

Huomenna se on, loppuelämän ensimmäinen päivä. Katsotaan mitä tapahtuu! Millä korteilla pelaan jatkossa.

great destroyer

mua vituttaa. koska joku tunki mun reviirille ja sotki mun päänsisäistä ideologiaa. VIHAAN SITÄ. vihaan sitä, kun joku sanoo jotain sellaista, mikä muuttaa mun fiiliksiä jostain asiasta. vihaan sitä. jos kaikki on mun päässä kerrankin hyvin ja tiedän, mitä ajattelen jostain asiasta, niin haluanko jonkun kääntämään mun ajatukset taas mullin mallin. EN.

the elements of this small universe

Tänään aamulla heräsin tunteeseen, että kaikki asiat, jotka ovat mielestäni olleet hyvin viimeisen puolen vuoden aikana, ovatkin muttumassa huonoiksi.
Tajusin, että join välillä tosi vähän, olin suurimman osan illoista kotona, rauhallisesti, ja se oli mun mielestä ok, syysmasennus on ollut paljon vähäisempi kuin esim viime vuonna, oon tehnyt koulujuttuja, ihmissuhdekuviot on pysyneet kasassa suhteellisen hyvin, ei ole ollut pahoja riitoja tai välien selvittelyjä oikein kenenkään kanssa, ja oon syönyt kaikenkaikkiaan terveellisemmin vaikka oon vähän väliä joustanut sen suhteen mitä syön ja mitä en. Keskimäärin mieliala ollut siedettävä, ehkä siedettävämpi kuin aikoihin, ja mielialavaihtelut sellaisia että olen pärjännyt niiden kanssa.
Ja nyt oon taas ajatellut alkaa tapella tupakan kanssakin.

Kaikki ei silti aina mene suunitelmien mukaan.

Mua ei periaatteessa väsytä tai masenna, mutta suoraansanottuna silti kaipaan naisia tällä hetkellä ihan hirveän kovaa. Oikein silleen joinain päivinä kärjistetysti ottaa kipeää, kun ei voi saada mitään. Okei, osaan puhua näistä suoraankin, OON PUUTTEESSA. Eiks oo tosi kaunista, kun joku sanoo noin (not).
Ei tässä vielä mitään, se olis ihan eri asia, jos tän puutteen vois hoidella jotenkin, mutta kun sitä ei voi. Oon tehnyt itselleni tiettyjä lupauksia, ja niissä on pysyttävä.

Ja tää puutostila aiheuttaa mussa sellaisen tilan, että mun aivot vaan kääntyy pois päältä, tai mun ajatusten sisältö kulkee repeatilla enkä pysty hoitamaan mitään oikeita asioita.
En pysty kesittymään todellisuuteen, en pysty tekemään koulujuttuja. Pystyn just säkällä dokaamaan ja sitähän mä oon viime aikoina tehnytkin.

Miten se menikään tällä viikolla? Oliko se niin, että join ainakin su, joinko myös la tai ma? Maanantaina vissiin ainakin join, kun en kerran ollut ti koulussa.. ja sit join keskiviikkona.. ja nyt eilen, perjantaina. NELJÄ KERTAA VIIKOSSA. Onko paljon?

Tänään aamulla mietin just kaikkea sitä, että miten hyvin mulla on mennyt ja miten helvetin peloissani mun pitäisi nyt olla siitä, että mitä jos nyt pilaan itseltäni sen kaiken. Mun pitäisi ryhdistäytyä, jättää dokaus, saada voimaa kaikkeen, tehdä töitä. Oon sen velkaa itselleni.

Mun universumi on sellainen, että kaikki on joko pysyvää tai muuttuvaa. Ja nyt mun täytyy tukeutua pysyviin elementteihin, yrittää saada pysyvät elementit pysymään paikoillaan, mun täytyy löytää uusi motivaatio asioihin. Pystyn työskentelemään vain silloin, kun pysyvät elementit on paikoillaan.

Don't try to interpret that if you have no idea what i'm talking about.

Kerron myöhemmin ehkä eilisestä baari-illasta.. jos haluatte kuulla siitä?

diibadaabaa

Skagen.

Haaveilen rantalomista, ja uimisesta, merestä, simpukoista yms. Olin tänään kaverin kanssa uimassa ja se oli aivan mahtavaa, vedessä on kivaa. Siellä oli sattumalta yhtä aikaa yksi tyttö mun koulusta ja mun pitäis kai joskus kertoa siitä, se on niin hassu, siis en tajua miks, mut mua alkaa aina naurattaa kun näen sen, kerron tästä joskus lisää ehkä.

Muuten kun aikaisemmin puhuin siitä yhdestä tytöstä, kenen epäilen olevan lesbo, ja kenen arvelen olevan todella yksinäinen yms. NIIN, mä nyt sitten päätin laittaa aluilleen "pelastusoperaation", eli haluan tietää mikä on homman nimi, ja joo en ajatellut alkaa iskeä sitä tms., haluan vaan mielenrauhan että sillä on kaikki ok, oli sitten lesbo tai ei.

Mutta jatkossa en varmaan puhu asiasta täällä, koska ajattelin tehdä vaitiololupauksen :D

Menin tänään äidin kanssa ajelulle ja sitten käytiin moikkaamassa paria äidin kaveria ja vilkaisin niiden asuntoja, ihan vaan huvikseni, jännää, ja sitten sorruttiin katseleen vähän vaatteita ja äiti osti mulle paidan, voih, tuun vissiin äidin kans tällä hetkellä hyvin toimeen. Muistatteko miten vaikeeta sen kanssa oli silloin kesällä?

En vielä tiedä mihin päädyn tänään, vietänkö koti-illan yksin tai jonkun kanssa vai lähdenkö jonnekin ottamaan kuppia. Vähän on kurkku kipeä kylläkin.

chains

Vähän aikaa sitten totesin ääneen, että olis aivan mahtavaa, jos joku päivä olisin kunnollisessa suhteessa ja haluaisin asua jonkun kanssa yhdessä.

Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että mä en vain pysty sellaisiin asioihin. Mä en tiedä miksi, mutta musta tuntuu siltä, että mä olen vain sellainen, että mä en pysty siihen.

Yhtä aikaa aina palavasti kaipaan ja unelmoin kumppanista, ja yhtä aikaa tulee tilanteita joissa tajuan, että mä en pystyisi olemaan suhteessa, mä en vaan osaisi.

En edes muista, mistä kaikesta olen yleensä ahdistunut silloin, kun yritän seurustella. Pelkään riitelyä, ja riitelen jatkuvasti siltikin, aiheutan draamaa tahtomattani ja kiukuttelen koko ajan.

Olen ihan satavarma siitä, että olisin huonoin mahdollinen tyttöystävä ihan kenelle tahansa.

Pelkäisin aina kaikkea. Ja sitten vielä se, että kun mun mielialat muuttuu niin usein, ajatelkaa jos mä joskus saisin suhteen, jossa saisin itseni pysymään kauemmin kuin pari kuukautta..
ja sitten mä joku päivä, olisin vaikka krapulassa tai jotain, ja saisin vaan päähäni idean, että mun tarvii nyt päästä pois, että mun tarvitsee lähteä, jos asuisin jonkun kanssa ja joku päivä vaan katoaisin..
kauanko menisi aikaa, että tajuaisin mokanneeni, tajuaisin lähteneeni sellaisesta asiasta, jonka oon saanut suurella vaivalla ja jonka haluan takaisin, voin vaan kuvitella miltä tuntuisi, kun tajuaisi tehneensä helvetin ison mokan.. entä jos siinä vaiheessa en enää voisikaan olla ilman sitä toista..

oon pohjattoman paska ihminen, ihan täysi paska, ja oon aivan vakuuttunut siitä, että olisin ihan paska tyttöystävä..

oon ihan varma, että tuun aina olemaan yksin loppujen lopuksi. ei mikään suhde voi kestää mua. ei mikään. ei ikinä.

haluaisin, että joku sitoisi mut, kahlitsisi mut, sulautuisi mun elämään niin etten pääsisi siitä toisesta koskaan eroon, sanoisi mulle etten voi koskaan lähteä, enkä voi koskaan jättää sitä.

karkaisinko silti..

varo, mitä sanot, ettet tipu

joskus käy niin, että olet ylpeä itsestäsi jossain asiassa ja sitten kun oot juuri kehunut itseäsi ääneen, niin huomaat tekeväsi taas jotain tuhmaa.

paha Zinnia on taas lätrännyt viinalla. Ja siis häpeän sitä, että taas oon menossa kaverille istuun iltaa ja sinne on tulossa jengiä ja sitten ehkä valkkaria jajaja... siis häpeän sitä. Okei sehän on ihan normaalia, että ihmiset joskus juo useammin jne., mutta musta se tuntuu aina kauhean epänormaalilta, just siksi, että joskus oon dokannut niin usein.

Onhan tää nykyään mun mielestä erilaista ja eri mittasuhteissa kaikessa mielessä, kaikki on erilaista, mutta silti oon koko ajan huolissani itsestäni jos juon useammin kuin 2 kertaa viikossa.

2 kertaa, onko sekin aika paljon? En mä oo joka viikko juonut kahta kertaa.. enkä oo tehnyt mitään tyhmyyksiä kännissä (ai niin, ei saa sanoa ettei tipahda, *koputtaa puuta kauan aikaa*), ja jajajajaja kaikki on eri tavalla, ja mietin kyllä jatkuvasti kaikkea sellaista, että vois pitää jonkun tipattoman ja sitten kun sen aloittaa niin oikeasti sitoutua siihen.

Tällä hetkellä musta tuntuu, että vaikka menneenä vloppuna taisinkin juoda sekä la, että su-iltana, niin ei se ole vielä niin paljon, okei se on aika paljon kun tän keskiviikon laskee siihen, sitten se on aika paljon...

Ja musta on koko ajan tuntunut siltä, että ihan yhtä hyvin voisin jättää juomatta, eikä mulla ole siihen mitään tarvetta, mutta silti oon juonut... Mutta ainakin mun juomismäärät on paljon vähäisemmät, mitä ennen ja tuun todella pienestä nykyään humalaan.. Ja en käy baareissakaan juuri ollenkaan, mikä on hyvä.. enkä valvo koko yötä, jos juon.. jajajaja.. tilanne on siis ihan hyvä verrattuna moniin moniin muihin tuntemiini ihmisiin.. eli ehkä huolehdin itsestäni nyt taas vähän liikaakin.. parempi niin päin.

Tavallaan oon vihainen itselleni. Ehkä siitä, että en oo varma kontrolloinko itseäni juomisen suhteen vai en, ja tavallaan siitä, että en oo pitänyt tipatonta hetkeen, ja sitten on vielä kaikkia muitakin syitä, vihaan sitä että pahoinpitelen mun terveyttä ja silti teen sitä koko ajan, helvetin masokisti. Ja sitten vielä yksinkertaisesti just häpeän sitä, mietin koko ajan sitä, että mitä yks tyttö ajattelee, kun niin usein (varmaan just vloppuisin) sille paljastuu, että tää yks on taas juomassa siideriä, ja sitten ajattelen että se on pettynyt muhun (vaikken oikeastaan yhtään tiedä mitä se ajattelee) ja sitten olen sen ajatuksen seurauksena pettynyt itseenikin..

Okei, nyt alan suunnitella jotain tipatonta...

Oon velkaa sen itselleni, oikeesti.

Miten olis tammikuu? (Mutta tammikuu on ihan paska kuu eikä silloin voi tehdä mitään muutakaan..jepjep, seliseli Zinnia)