Liquid diamonds

Olin sit eilen halloweenbileissä Tanjan ja Hennin kanssa. Ihan jees, mua väsytti ja kaikkea, mutta oli silti ihan hauskaa. Ja lonkero ei meinannut millään mennä alas eikä mua huvittanut juoda mitään muutakaan. Kummallista, mua ei huvittanut juoda, ja oikeastaan melkein koko sen ajan, mitä olin baarissa, ajattelin että olisin ehkä mielummin kotona, vaikka mulla ei olisikaan ollut kotona yhtään mitään tekemistä. Ja että ne jaksoikin huudella mun perään törkeyksiä, tai ainakin Henni, kun sanoin, että meen kotiin ja lähdin kävelemään. Hmph!

Koulujuttuja en ole tehnyt koko viikonlopppuna ja olin niin vihainen itselleni, että äsken tiskasin, imuroin, järjestelin vaatekaappia, laitoin pois kesävaatteita, vein kamoja roskiin, ja pesin neljä koneellista pyykkiä ja kävin pienellä lenkillä ja näin tosi söpön kissanpennun yhdellä ikkunalaudalla.

Oon kohta pulassa koulujuttujen kanssa, mutta aion tänään vielä edes avata jonkun kirjan tai jotain etten sitten ainakaan sen takia valvo koko yötä.

Sanoinko jo, että mun unirytmi on taas viime aikoina ollut ihan sekaisin. Oon valvonut kolmeen tai kahteen tai neljään vaikka kuinka monena yönä ja en ole aamuisin päässyt millään sängystä ylös, en ymmärrä miten niin on päässyt käymään. Miettikää mikä onni, että nyt siirrettiin kelloja, voisko tämä nyt tarkoittaa sitä, että mä vielä joskus tulevaisuudessa pääsen ihan ihmisten aikoihin ylös? Kun mä en enää herää edes herätyskelloon, torkutan vaan.

Huomenna on 1. marraskuuta ja listaan tähän mun marraskuun asioiden tärkeysjärjestyksen:

1. Koulu ja tyttö (jep, edelleen se sama)

2. Oma hyvinvointi

3. Kaverit ja perhe

Nyt menen suihkuun ja sitten sytyttelen kynttilöitä ja mietin, että luenko naisten lehtiä ja telkkarin pauhaamaan taustalle ja vaan rentoudun vai alanko tehdä koulujuttuja. Mut nyt ensin suihkuun..

moonlight

haluan purra. nyt heti.



























siideriä, humalaan, halloweenbileisiin, vain purtava kaula puuttuu tästä nyt...

haukkuvat koirat

vihaan haukkuvia koiria, mun korviin oikeesti sattuu helvetin kovaa, tärykalvot varmaan puhkeaa kohta, menee hermot saatana. nyt etsin nappikuulokkeet siitäkin huolimatta, että toisesta ei kuulu mitään.

Älä ikinä jätä märkää tyttöä yksin suihkuun

reise reise

Oon isän luona yökylässä ja haluaisin aamukahvia, mutta en kehtaa mennä keittiöön mekastamaan, kun muut nukkuu. Tämä on mun mielestä ajan hukkaa, mulla olis kotona töitä helvetin paljon. Istun vaan sängyllä ja haluaisin olla jossain muualla, vaikkakaan en välttämättä kotona, vaan mielummin vaikka jossain kaukana, toisessa maassa, vaikka Italiassa, ja haluaisin syödä aamupalaa terassilla ja katsella, kun ihmiset kipittää töihin korkkareissa ja hameissa ja mun kahvi olisi liian vahvaa ja joutuisin laittamaan siihen liian paljon maitoa ja vaalea leipä olisi pinnalta niin kovaa, että en meinaisi saada sitä veitsellä halki ja laittaisin siihen päälle aamupalajuustoa. Ja olis lämmin, aurinko helottais taivaalla ja autot töötöttäis jossain ja hengittäisin ilmaa sisään samalla tavalla kuin Lisbeth katsellessaan merta Tytön alussa.
Ja ehkä mulla olis vielä joku tyttö mukana.

yö!

mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm
JEP! BITE ME!

Miehet vähä halailee ja pusuttelee, söpöä.

Aloin just miettiä, että miksi mä en saa nukuttua öisin, kello on taas neljä, ja miksi aurinko saa mut aina sokaistumaan ja pakenemaan varjoon, ja miksi mä tykkään niin kauheasti purra ihmisiä, varsinkin kaulaan ja niskaan, varsinkin tyttöjä, ja miksi veren näkeminen ei huimaa mua eikä sen makukaan ole niin paha ja miksi mä joskus pienenä ajattelin, että olis kiva ostaa isona arkku ja nukkua siinä yöt hmmm....

Yo!

Mä tallennan hyvin harvat numerot mun puhelimeen, siitä yksinkertaisesta syystä, että ajattelen ihmisistä suurin piirtein näin "Tästä tyypistä en varmaan enää kuule, eikä mulla ainakaan ole sille enää mitään asiaa" . Oon kusipää, myönnetään, vaihtelen välillä kavereiden olemassaoloa samalla tavalla kuin esim t-paitojen, niitä on niin monta ettei niitä voi kaikkia muistaa ja toisista vaan tykkää enemmän kuin toisista. Vittu, mikä kusipää, tosiaan!!

Kusipäisyydessä on monta ongelmaa. Yksi on se, että sillä hetkellä, kun klikkaat "delete" puhelimesta ja miksei samalla facebookistakin, niin sehän ei tarkoita sitä, että se ihminen todella katoaisi olemasta, mutta se katoaa mun tietoisuudesta ja mun kusipäisestä universumista. Tympeätä tässä on se, että ne ihmiset eivät itse tiedä, että ne saisivat nyt kadota, vaan ne toistuvasti saattaa ottaa yhteyttä. Joskus se on OK, koska saatan unohtaa, miksi ne alunperin poistin, saatan suostua näkemään niitä ja muistaa sitten, että "AI NIIN JOO TÄN TAKIA".

Jos en halua olla läheinen kaveri jonkun kanssa, niin siihen on yleensä jokin syy. Esimerkiksi toisen elämänkatsomus saattaa olla liian erilainen omastani, ja mitä siihen voisi sanoa.. "Ai harmi jos et voi sietää homoja, kun mä itse asiassa oon sellainen" TAI "Ai sä tykkäät Päivi Räsäsestä..".
Tai sitten syy saattaa olla jokin pienempi, vaikka vain jokin pieni asia, joka mun maailmankatsomuksessa vilkkuu punaisena, mitä silloin voi tehdä - vetäytyä, kadota, yrittää pysyä kaukana.

Otin asian puheeksi siksi, että TAAS mulle soitti vieras numero yöllä ja viesti, jossa luki "No niin kännissä nyt soittelen, niin kuin sovittiin :) ". WWHAAAAAATTTT!!!!!!!!!!!!

EN YMMÄRRÄ TAAS TÄTÄ.

Tätä on tapahtunut viime aikoina ihan kohtuuttoman paljon.

Ja siitä on vain alle vuosi, kun viimeksi vaihdoin numeroa tästä syystä.

Unenpöpperöisenä vastasin viestiin, että "Kuka?". En ole saanut vastausta vielä.

Tiedän, että on todella kusipäistä, kun oon viime aikoina jopa soittanut salaisella takaisin ja joskus oon tunnistanut äänestä, kuka siellä on, joskus en.

I'm surrounded by unfamiliar mobile numbers!

It can't be winter..yet.

Olin eilen illalla taas Vilman luona käymässä, ja kun tulin kotiin, niin ulkona oli lumimyrsky. Satoi lunta, vaakatasossa. Ehkä tämän tapahtuman seurauksena näin unta, että kotikaupungissani purkautui tulivuori, ja jostain syystä halusin mennä katsomaan, en nähnyt itse vuorta enkä edes laavaa, mutta taivas oli harmaana tuhkasta ja tuhka näytti ja kai tuntuikin ihan lumelta, kun sitä satoi päälleni, ennen kuin isäni tuli hakemaan minut pois.

Ihanaa kun on lauantai ja mulla ei ole krapulaa HAHA. Tämän päivän suunnitelmat vielä osittain auki, illalla menen ainakin Jaanan luo, jonne tulee koko jengi viettämään iltaa, syömään herkkuja ja ehkä jotkut ottaa viiniäkin, kivaa.

Yritän saada tänään jotain hyödyllistäkin tehtyä. Aloitan jatkamalla sitä 100 faktaa haastetta.

29. The family can't always be trusted. On asioita, joissa luotan perheenjäseniin, ja on asioita joissa en luota. En ole kertonut kaikille perheenjäsenilleni seksuaalisesta suuntautumisestani, ja syynä siihen on se, että tiedän osan olevan todella homovastaisia. Lisäksi olen oppinut, että vanhempia ei voi muuttaa, joten on vain parempi olla kertomatta tietynlaisista (tai oikeastaan paljon mistään) asioista, kun aina saa vain jotain ihme paskakritiikkiä. Voisin oikeastaan sanoa, että suurimman osan ajasta luotan enemmän ystäviin kuin perheeseen. Välillä en luota kehenkään.
30. Freja Beha. On mun mielestä liian laiha, niin että melkein joka kerta ottaa kipeää, kun katson sitä. Silti tykkään siitä useasta syystä, yksi syy on tietenkin se, että se tykkää tytöistä. Tykkään Frejan tyylistä, sillä on usein nahkatakki ja sillä on usein vähän androgyyni tyyli.

Falling away from me..

Putosin, se on nyt masiskausi. Tiesin jo lauantaina, että näin käy. Tuntuu, kuin joku istuisi mun rintakehän päällä, työntäisi samalla neuloja mun rikkinäisen ja vuotavan sydämen läpi. Tai ei neuloja, ei nauloja - ehkä veitsiä, ehkä vaan sormet. Yölläkin tunsin, kuinka pimeässä sydän olisi halunnut pysähtyä, se löi liian hitaasti, isoina sykäyksinä, kuin se olisi laskenut lyöntejä, odottanut pääsevänsä johonkin tiettyyn pysähtymislukemaan. Tiesin, mikä se lukema oli, se

oli tällä kertaa 18.10.

En tiedä mitä teen. Pakko nousta, mun on pakko, en saa vain maata, en saa, en saa.

Haluaisin huutaa ja itkeä, mutta suurimman osan ajasta (paria suht vaatimatonta itkukohtausta lukuunottamatta) en oo nyt pystynyt edes puhumaan, mua väsyttää niin hirveän paljon, haluaisin vaan nukkua ja nukkua.

Oon ylpeä itsestäni siinä, että silti menin kouluun, en koko päiväksi, mutta edes osaksi, ja se auttoi ihan hetkeksi, koska oli pakko hetkeksi keskittyä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se auttoi mun oloa todella paljon ja melkein toivoin, että olisin voinut tehdä töitä koko päivän.

Sen ja joidenkin aiempien depressiokohtausten pohjalta voin sanoa, että on vain muutama asia, mikä mua auttaa:

1. AKUUTTITILANTEESSA, sillä hetkellä kun putoaminen/nopea romahdus tapahtuu, mun tarvii joko nähdä ihmisiä tai edes saada ne puhelimella kiinni. Parasta on se, jos saan jonkun mun mieltä rauhoittavan ihmisen paikalle, välitön hätäpaniikki vaimenee tosi paljon. Huonoa tässä on se, että nää suurimmat paniikit tulee aamupäivällä, iltapäivällä tai yöllä, aina silloin ihmiset ovat töissä, asioilla tai nukkumassa. Varsinkin yöllä, kelaan numeroita läpi ja jokaisen nimen kohdalla ajattelen "toi nukkuu" ja hätä vaan kasvaa ja kasvaa. Paniikkitilassa oon myös äärimmäisen herkkä, heti jos kuvittelen kuulevani toisen äänestä, että häiritsen tms., niin katoan kulissin taakse, "ei mulla mitään tärkeää, .." jne. Ihan mahdottoman hankalaa - eihän tuollaiseen kukaan pysty, eihän kukaan voi nähdä mun pään sisälle, enkä saa suuta auki.

2. Pois siitä paikasta, missä masistelen, jos masistelu kestää kauemmin kuin vuorokauden putkeen. Jos lukittaudun kotiini, niin mun pitäis pakottaa itseni ulos, ihan minne tahansa muualle ja paljon virikkeitä yms,. jotain mikä vaatii mun keskittymistä. (tuli mieleen Heureka). Tähän tietty muutkin saa mut pakottaa, jos kestää sen, että kieltäydyn, masistelen, kiukuttelen jne.

Muita apukeinoja en tiedä, tosin viime yönä mietin, että joku rentouttava äänikirja vois olla jees.

Viime yönä toivoin, että joku olisi kertonut mulle sadun, kesämökeistä, kesäöistä, saunailloista, järvistä yms.. haaveilin kesästä - kaipaan kesää.

Jännää, että tää masennus on niin tyhjentävä tunne, että en jaksa kiinnittää muihin ihmisiin huomiota, en oikein näe muita, koska en näe ja tunne muuta kuin tyhjentävän painavan tunteen. En jaksaisi puhua kenenkään kanssa, en haluaisi vastata puhelimeen.

Edes ruoka ei oikein oo tänään innostanut mua. Eikä edes tupakka! Oon polttanu tänään vain yhden ja senkin vain siksi kun joku tarjosi. Varmaan ihan hyvä siihen nähden, että haluan just nyt lopettaa tupakoinnin.

Olisiko tämä ehkä henkilökohtaisin postaukseni .. ?

En tiedä, mutta mun oli pakko puhua tästä, ei vain oman terapioimiseni takia, vaan myös siksi, että jossain on tyttö, jonka täytyy saada tietää mun huonot puolet, mun ongelmat.

Ja paljon muuta annettavaa mulla ei maailmalle taida olla annettavanakaan, ehkä musta ei koskaan tuukaan mitään.

a fucking puppet

Tänään tuntuu siltä, kuin olisin vain nukke, tyttö narujen päässä, jota saa pompotella niin kuin haluaa, ja tämä roikkuu samalla tavalla, kuin se sydän, joka pomppii kaivon suun päällä, ja aina kun luulen, että putoan alas, tunnen jo päässä sen putoamisen kohinan, niin joku vetää mut ylös, mutta vain joksikin aikaa ja sitten pelkään taas, että nyt putoan, että joku päästää irti. Mietin, miten olen antanut jonkun sitoa minut naruihin, annan jonkun muun päättää kaiken, mietin miten se voi olla näin päin, miksi minä kellun ja tiedän, että en pääse irti.

Great depression vs. Great destroyer

tiedän nyt, mistä tää masennus johtuu, eli mahtavat pari itkunsekaista päivää varmaan tulossa .......

it's bullshit

Meinaa taas olla kyrpä ottassa -päivä. Käsi on kipeä ja menossa vaan huonompaan suuntaan, sormet on taas turvonneet ja kangistuneet, joten lastoitin käden. Päädyin ostamaan vatsahappobakteerijuomaa, jotta saan rauhassa vetää yliannostuksella kahta lemppariani, eli kahvia ja särkylääkkeitä - jep, särkylääkkeet on ihania, vaikkei ne poistakaan kipua kuin hetkeksi. Kaiken muun paskan lisäksi mulla on ehkä vähän krapulakin, ja mitähän vielä, niin mua masentaa, ei vielä läheskään yhtä paljon kuin silloin, kun viimeksi oli käsi paskana, mutta masentaa silti. Tänään kaikki vituttaa, kaikki kusee. Niin ja en osaa enää suomeakaan!

Let it burn under my skin

Joku taas kyseli, että miksen oo kirjoittanut blogia ja miksi blogihaaste on edelleen kesken..

Yksinkertaista, mulla on ollut tärkeämpää tekemistä. Ja haluatteko kuulla salaisuuden... MULLA ON KÄSI KIPEÄ! on tajuttoman hidasta ja melko turhauttavaa näpytellä yhdellä kädellä... ja kyllä, mulla on aina joku paikka rikki, ihan aina. Nytkään en tietenkään ensin myöntänyt itselleni, että se on kipeä, mutta sen jälkeen kun olin sinnitellyt kolme päivää niin, että yritin maksimoida vasemman käden käytön (kyllä, urheasti myös kirjoitin vasemmalla), niin eilen annoin periksi ja aloin popsia särkylääkkeitä jne.

EI HÄTÄÄ!

hoidan tän nyt heti kuntoon, eli vietän "lepopäivää" kotona sideharsot kädessä hmph!

asiaa ei varmaan auta se, että oon nykyään ihan riippuvainen tietokoneestani. ei ihme että koko yläkroppa on jumissa, kun oon niin paljon koneella ja joku perusliikunta taas niin nollassa.

kuullaan sit ku mul on kaks kättä!!

All I do is give

Are you ready to live? Are you ready to die? All I do is give - am I wasting my time?

another ten things

Jatkan listaa, koska just nyt mua vituttaa kaikki ja tarvin jotain, mihin keskittyä.

21. Inhoan tällä hetkellä kaikkia. Varsinkin mun äitiä, koska sen ideologia on suurinpiirtein tällainen: ihminen on kuin peruna, kasvattamalla se kasvaa. Mun ideologia on: kasvatus on siinä mielessä kyseenalainen juttu, että onhan se kiva, jos antaa hyvää roolimallia ja pyrkii suojelemaan lasta kaikelta paskalta ja yrittää kasvattaa siitä kunnon kansalaisen, mutta jotain rajaa, ei ihmiseltä voi kasvattaa pois sen omaa tahtoa ja valinnanvapautta. Sama mikä filosofiassa, onko Jumala olemassa, jos on ja jos Jumala päättää kaiken, niin onko ihminen silloin vain sätkynukke ilman valinnanvapautta. Mun äiti uskoo Jumalaan. Kyllä mäkin uskon Jumalaan, mutta mun Jumala on jokin ihan muu kuin mun äidin. Äiti ei myöskään hyväksy toisinajattelijoita.

22. Olen kapinallinen. Olen valmis taistelemaan omien tahtojen, omien mielipiteideni vuoksi. Mulla on vahva tahto silloin kun jotain oikeasti haluan tai jos joku yrittää sortaa mua.

23. Olisin halunnut isona näyttelijäksi. Haluaisin jatkuvasti muuttaa mun ulkonäköä ja omaksua uusia rooleja, opetella eri tyylejä, olla eri ihminen, ja osata se kaikki kunnolla. Haluaisin myös joskus olla näkymätön. Ehkä tämän takia mulla on niin paljon alter egojakin, valitettavasti ne vaan on löyhiä, koska kukaan ei jaksa näytellä koko ajan.

24. Haluaisin oman majakan. Haluaisin myös oman paratiisisaaren.

25. Olen maailman eniten huomionkipeä ihminen. Ja ehkä siinä sivussa narsistinen, itserakas paskiainen, siltä musta ainakin tuntuu nyt.

26. Sunnuntai ja maanantai on yleensä paskoja päiviä, mistähän sekin johtuu .....

27. Pilkunviilaajat on mun mielestä joskus ärsyttäviä.

28. Tiedän, että kuulostan taas siltä, että olen 5-v, ja siksi jätän tämän touhun tähän.

KYLLÄSTYTTÄÄ

NYT HELVETTI ÄRSYTTÄÄ JA KYLLÄSTYTTÄÄ KAIKKI.
VITTU.
KAIKKI ON PERSEESTÄ.

...

Blogihaaste

Sain blogihaasteen, että kerron itsestäni randomisti 100 asiaa. Ensinnäkin voi olla, että tämä tulee olemaan aivan mahdotonta toteuttaa ajanpuutteen ja mielikuvitukseni vuoksi. Erittäin huolestuttavaa yrittää kerätä itsestään infoa paljastamatta omaa identiteettiään, mutta kokeillaan.
Todella hieno idea kuitenkin, kiitos sille, joka sitä ehdotti.

Ensimmäiset kymmenen
1. En syö maksaa. En ollenkaan, en missään muodossa, en maksalaatikkoakaan jne., ja tämä on periaatekysymys.
2. Olen ehkä kerran tai kaksi kertaa viikossa krapulassa, yleensä. Tähän odottelen muutosta edelleen, koska inhoan krapulaa.
3. Tykkään hyvästä ruuasta. Ja mainitsen sen jo heti tässä, koska mulla on krapula ja kauhea nälkä, mutta en jaksa alkaa miettiä, että mitä voisin syödä. Tekee mieli tonnikalaa (söin Vilman luona illalla tonnikalaa)
4. Tykkään tonnikalasta. En edes tiennyt, että kovin erityisesti tykkään siitä, mutta nyt tykkään ja haluaisin sitä just nyt, vaikka suoraan tölkistä, nälkä ....
5. Haluan alkaa lottoamaan, tiedän jo numerot.
6. Tykkään eläimistä, en kaikista, mutta joistain. Tykkään mm. hämähäkeistä, käärmeistä, liskoista, perhosista, kaikista kissaeläimistä, kaneista ...... the list goes on. Lepakotkin olis jees, mutta kun niiltä voi saada vesikauhun, jos sellainen puree.
7. Inhoan aseita. Inhoan niitä. Okei, voin katsella niitä jossain leffassa tms. mutta oikeassa elämässä pelkkä niiden ajatteleminen alkaa ahdistaa.
8. Rakastan kahvia, lähinnä kofeiinin takia, voikin sanoa että rakastan kofeiinia ja nyt oon siirtymässä jopa energiajuomiin, tai ainakin ED girliin.
9. Tykkään auringosta, kuusta, tähdistä ja jo noiden sanojen aiheuttamista assosisaatioista mun pään sisällä.
10. Tykkään mun läheisimmistä ystävistä, vaikka oon todella huono ilmaisemaan sitä. Pidän ihmisiä itsestäänselvyyksinä, ja tavallaan olen muka aina liian kiireinen edes paljon näkemään ketään silloinkin kun ne on paikanpäällä, vieressä.

Toiset kymmenen ohhoh...

11. Pelkään sitoutumista. Todella kliseistä, mutta niinhän se varmaan on. Pelkään sitä, että en kestäkään toisen elämää ja toisen ongelmia, että lopulta koen toisen ihmisen pelkäksi taakaksi ja unohdan toisen tuomat hyvät asiat. Pelkään ottaa vastuuta, toisesta ihmisestä, sen asioista, sen elämästä. Ja heräsin tähän asiaan taas ihan hetki sitten. Pelkään, että toisella alkaa mennä huonosti jossain vaiheessa, ja joudun tukemaan, ja nääntymään, ja tekemään kaikkeni saadakseni toisen jaloilleen. Se on niin uuvuttavaa jo ajatuksenakin, miten pystyn ikinä sitoutumaan, haluan aina jättää takaoven auki, karata, juosta pois, hypätä pois uppoavasta laivasta ....
12. Olen todella suorasanainen, suorapuheinen, melkein ajattelematon siinä mitä sanon ääneen.
13. Olen sinisilmäinen, uskon yleensä kaiken mitä mulle kerrotaan, ja vielä absoluuttisena totuutena. Tosin viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa auktoriteetteja.
14. En tykkää talvesta. En vaan tykkää. Joskus tykkäsin. Välillä en tykännyt edes syksystä, mutta vielä tässä vaiheessa se on näköjään ihan ok.
15. Mulla on ollut kerran sellainen dokauskausi, että join melkein joka päivä, en muista kauanko sitä kesti, riittävän kauan ainakin, hyi helvetti.
16. Mua ärsyttää, kun mun äiti vittuilee mun polttamisesta. Haluan lopettaa, joo-oo, mutta en halua, että äiti piilovittuilee, rasittavaa.
17. Just nyt haluaisin tehdä koulutöitä, mutta en pysty, koska on krapula.
18. Saatan olla allerginen vetoketjuille, jos ne saa olla kauan ihoa vasten, ainakin joillekin, koska äsken pidin valkoista pehmeää takkia päällä, eikä siellä alla ollut mitään, ja sain ihottumaa kaulaan ja nyt vituttaa.
19. Mä juon kahvin maidon kanssa, ja pitää olla paljon maitoa.
20. Tykkään simpukoista, kotiloista, pienistä kivistäkin jopa..

Taivaanrannanmaalarit

Oon ollut niin ahkera kahden asian suhteen, että blogin päivittäminenkin jäänyt. Kavereita en ole paljon ehtinyt nähdä, joten ei ole mitään kovin jännittää kerrottavaakaan.
Eilen olin istumassa iltaa Vilman luona ja en tiedä, mistä Jenny yhtäkkiä veti esiin ison jouluvalon ja asetti sen keskelle lattiaa, asiasta ilahtuneena skoolailimme boolilaseilla joulun kunniaksi. Taisimme kyllä viettää siinä sivussa myös halloweenia, juhannusta ja Vilman synttäreitä.

Tänään heräsin joskus puoli kahdeksan maissa, aamulla siis, ja päätin nousta, ei yhtään huvittanut yrittää nukkua - en tiedä miksi. Keittäessäni kahvia menin melkein shokkiin, kun katsoin ulos. Taivaanrannassa oli ihan älyttömän nättiä. Voi olla, että mulla onkin krapula enkä vaan oikein huomaa sitä, mutta silti jotenkin ihan älyttömän kaunista.

Hetken ajattelin lamaantuneena, että miksen ole jo voittanut lotossa, voisin ostaa talon, jossa on lasinen huone, lasinen katto, lasiset seinät, niin että voisin maata keskellä lattiaa ja näkisin joka puolella vaan taivasta.

Tämän blogientryn sanoma oli siis se, että olen antanut kaikkien muiden asioiden roikkua, paitsi koulun ja tytön, ja niissäkään en koko ajan menesty 100%. Aika riittämätöntä.
Silti olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, aika outoa, mutta ihan oikeasti.

Hey Life, I'll show you!

Hei Elämä! Luulitsä että sä pystyt vielä saamaan mut pitämään pääni alhaalla vaan sen takia, että sä sotket koko ajan kaikki mun suunnitelmat tahallaan! Luulitko, että annan nyt periksi ja vetäydyn ja tuijotan varpaitani taas koko talven! I don't think so!
Voit lyödä mua niin paljon kuin haluat. Mikään ei voi nyt estää mua, riskienotto on hyväksi, ilman riskejä ei pääse ikinä mihinkään!
Okay, let's do this now ...

The Shock Value

Mulla on taipumus aina joskus repäistä ja tehdä jotain sellaista, että saan ihmiset huokailemaan joko ihmetyksestä tai sitten pelkästä kauhistuksesta. Mun mielestä elämä on sitä varten, että voi kokeilla asioita, ja joskus ottaa jopa riskejäkin. Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen on mulle joskus vaikeaa, kaikki isoimmat jutut olen varmaan tehnyt tylsyyden karkottamisen vuoksi. Harvoin olen katunut.

Tänään en kuitenkaan puhu mistään isoista shokkifaktoreista. En ole edelleenkään ottanut tatuointia tai vetänyt enempää hiuksia lyhyiksi. En ole edes värjännyt tukkaa (vaikka tuolla hyllyllä on odottanut hiusväri jo yli kuukauden). En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Mutta tein jotain ihan pientä, ihan mitätöntä, eli ostin vihdoinkin palestiinahuivin vasten mun aikasempia periaatteita. Toi ei kuulunut niihin asioihin, jotka pitää hoitaa ennen kuolemaa, mutta ostinhan silti.

Koulussa mulla oli päällä lökahousut (just ne, jotka ostin silloin eurolla, kerroinhan siitä täällä?), mustat tennarit (?), ja MIESTEN turkoosi t-paita jossa on nainen melko vähissä vaatteissa. En ole yhtään varma siitä, että kuinka usein ihmiset kiinnittää huomiota tähän paitaan, huomaako sitä naista siitä edes ellei ole poikkeuksellisen tarkkasilmäinen.
Joka tapauksessa tänään koulussa istuin pienessä luokassa, ja istumme sillä tunnilla aina niin, että jokaista vastapäätä istuu toinen oppilas. Minua vastapäätä istui joku poika, en muista olenko ennen nähnyt edes sitä (oon suurimman osan ajasta ihan sokea miehille, en vaan näe niitä), mutta tänään kiinnitin huomioni siihen, että tuntui siltä, kuin se olisi koko tunnin vain tuijottanut mua. Pari kertaa ajattelin, että varmaan vaan kuvittelen, joten vilkaisin sitä ja se tuijotti mua ihan suoraan. Sitten tajusin että se katsoo mun paitaa. Lopputunnin käytin siihen, että mietin, että heterot on joskus tosi sokeita, ne ei välttämättä tajua mistä on kyse, vaikka rautalangasta vääntäis..
Toisaalta, oonhan mäkin pari kertaa iskenyt heterotyttöjä baarissa, koska niiden hiukset ja vaatteet on hämänneet mua jotenkin. Joo, tiedän, että pitäis aina olla satavarma ennen kuin menee suoraan puhumaan, mut joskus tollaset unohtuu. (Leijonankin on parempi metsästää, kuin vain luovuttaa ja alkaa kasvissyöjäksi.)

Ajattelin, että koska se jätkä oli niin innoissaan mun paidasta (tajusikohan edes että se on miesten paita, en tiedä) ja siinä olevasta naisesta, niin ajattelin seuraavan kerran sille tunnille laittaa sellaisen paidan, jossa kaksi naista suutelee.
Toisaalta mun mielestä on niin karseeta, kun joku jätkä tuijottaa mua, että olis tehny mieli ihan vaan varmuuden vuoksi kirjoittaa paperille "Too gay for you" ja teipata se siihen kuvan päälle.
Sitten kun laitan ton paidan, missä ne tytöt pusuttelee, niin ehkä sit saan jo muitakin katsojia, kuin ton yhden jäppisen. Tälle linjalle en ole vielä ajatellut mennä, koska saan nykyiselläänkin liikaa huomiota (mut on taas viime aikoina huomattu ja tunnistettu joka paikassa ARGH), mutta jos tarve joskus vaatii, niin WELL HELLO THERE!... :

Haluan rakentaa maailman

mutta en tiedä, miten se tehdään.

I have to do this now..

Kello on ylläri ylläri neljä yöllä, arvatkaas huviksenne kuka on hereillä. Kivaa olla hereillä keskellä yötä. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että mä olen taas lipsahtamassa siihen unettomuuskauteen? Ja miksi ihmeessä olen polttanut tänään tupakkaa?

Olen äärimmäisen kyllästynyt itseeni. Haluaisin hajottaa koko elämäni tomuksi, että voisin sitten rakentaa kaiken uudelleen, sellaiseksi, että pystyn olemaan tässä.

Se on ihan fakta, että jos en nuku säännöllisesti, niin en saa koulujuttujakaan hoidettua.
Sekin on ihan fakta, että viina laittaa mun pään sekaisin.

Nyt oikeasti, mun on PAKKO, aivan ehdoton pakko tehdä asialle jotain.

Tärkeysjärjestys mun elämässä tällä hetkellä:
1. Koulu ja tyttö
2. Oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi
3. Kaverit ja perhe


Kelatkaa huviksenne jonnekin syyskuun 13. päivän kohdalle, kuulostaako toi tärkeysjärjestys yhtään samalta?
AIVAN! Kuulostaa! Joten miksi olen nyt taas tässä samassa pisteessä - jankuttamassa asioista, jotka haluan muuttaa, miksen saa asioita jo muutettua!

Nyt teen hiilariruokaa ja toivon, että se vaivuttaa mut koomauneen siihen asti että herätyskello soi yhdeksältä - arvatkaa pääsenkö silloin hereille ja kouluun!!! En!

October

Valvoin viime yönä ehkä kolmeen. En taaskaan saanut nukuttua, mutta sitten kun lopulta nukahdin, niin näin hyviä unia. Paljon unia, hyviä unia. Nukuin tänään melkein kymmeneen, edelleen uninen olo, toivottavasti päivä lähtee pian käyntiin. Hyvä fiilis kuitenkin. Huomenna pitkä päivä.

Some things are better left unsaid, some things are better forgotten..

I got you, I hold you, I'll take you on one hell of a ride, I'll break you, I'll make you, in your head

you can't hide...

Zinnia, are you being a little bit claustrophobic?

Miljoona rautaa tulessa, tuntuu hyvältä, mutta väsyttää ja silmät on tulessa edelleen.