Two sides to every story..

Onneksi Pasa ja Atpo on jo kirjoittanut vitutusblogin, niin mun ei tarvitse. Joinain päivinä vois vaan listata asioita, mitkä nyppii niin paljon, että on vaikea keskittyä olennaiseen, eli hetkessä elämiseen.

Teenpä aikani hussaamiseksi pienen listan niistä asioista, jotka mua nyppii just nyt:

1. Mun työkaveri. Töissä olis niin kivaa, jos olis kiva työpari, mutta pelkkä sen äänen kuuleminenkin aamuisin saa mut haluamaan kaivaa syanidikapseleita takin taskusta.

2. Mun exät. Ei mee päivääkään, ettenkö voisi kaikin keinoin olla näkemästä jotain niihin liittyvää, esim kun käyn qruiserissa ja tapaan kiinnostavan tytön, niin sen vieraslistassa on mun exän jättämä viesti. Että terve.

Tässä tää olikin, eli ei mua siis edes vituta niin törkeästi tällä hetkellä. Mitä nyt vähän turhauttaa ja nyt tupakalle..

niin ja öitä! (ja mähän en tietenkään taas saa nukuttua ja se vituttaa mua viimeistään kolmen maissa yöllä)

My ex...

Neiti.
Part 1.
Erot ei ole koskaan helppoja. Ei edes silloin, kun et ole ehtinyt rakastua toiseen. Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi: mulla ei ole tapana jättää naisia. Mielummin sinnittelen silloinkin, kun tiedän ettei homma toimi, koska mielessäni ajattelen, että "mikään suhde ei ole täydellinen" ja "tää on vaan ihan normaalia riitelyä, jollaista on kaikissa suhteissa" tai "enhän voi olla varma siitä, että jonkun muun kanssa asiat olisivat helpommin" tai vielä pahempi "ehkä mä oon aiheuttanut sen, että tämä ei toimi". Annan joidenkin naisten jopa kohdella itseäni törkeästi, viimeisen tytön kanssa panostin suhteeseen 100% :sesti, vaikka olin hyvin tietoinen siitä, että tyttöystäväni ei ole mikään helppo ihminen ja että tällä on oikea ongelmien arsenaali takataskussa mukana.

Voin kutsua exääni vaikka salanimellä Neiti.

Part 2.
Tiesin jo suhteen alussa, että Neidillä on ongelmia, mutta Neiti oli sen verran ovela kuitenkin, että päivä päivältä alkoi valjeta aamunkoitto, joka paljasti sen, että minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu riittävästi. Kaikilla on luurankoja kaapissa, mutta Neidin luurangot olivat ehkä vähän isompaa kaliiberia, kuin mihin olin tottunut. Neiti oli lisäksi vuosia minua nuorempi, mutta olin uskonut tätä, kun tämä sanoi "olen paljon ikäistäni kypsempi". Se ei suuresti haitannut, että Neiti valehteli suhteen alussa pikku asioista saaden minut kuvittelemaan, että meillä on lukemattomasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Luurangotkaan eivät haitanneet, vaikka ne olivatkin niin isoja, että kun eron jälkeen mainitsin vain muutamasta ohimennen eräälle aiemmalle exälleni, hän reagoi sanomalla: "Mitä hittoa, miks helvetissä aloit olemaan sellaisen kanssa?". Jep, tiesin ettei ihan kuka tahansa olisi ollut valmis olemaan Neidille kunnollinen kumppani, mutta olin sitoutunut siihen.

Oltiin Neidin kanssa sovittu, että pysytään yhdessä ja taistellaan ja riidellään, jos on pakko, mutta että kumpikaan ei jätä toista. Ja tämä oli vain yksi useista lupauksista jotka tehtiin.

Tehtiin paljon tulevaisuuden suunnitelmia, vähintään seuraavat puoli vuotta oli suunniteltu.

Part 3.
Mittani Neidin käytökseen alkoi täyttyä pikkuhiljaa. Meillä oli siis kaukosuhde ja pidimme sitä hengissä jatkuvilla hempeilyviesteillä ja yritimme pitää huolen siitä, että kiireisinäkin päivinä soitellaan illalla. Neiti kuitenkin alkoi näistäkin tehtyjä sopimuksia pikkuhiljaa rikkoa sillä, että kun illalla yhdeksältä lähetin viestin "Ootko jo kotona? Nyt ehtisin soitella." ja vastausta ei kuulunut, ihmettelin että ei kai mun pikkuinen ole jo voinut mennä nukkumaan. Yritin soittaa parikin kertaa, ei vastausta. Kahdeltatoista tajusin ettei vastausta tule ja laitoin uuden viestin "Oot varmaan jo nukkumassa, pikkuinen. Nuku hyvin, soitellaan aamulla <3"
Ei vastausta. En saanut nukuttua, joten soitin vielä myöhemmin yöllä, ei vastausta.
Seuraavana päivänä Neidistä ei edelleenkään kuulu, joten soitan tälle. Tämä vastaa unenpöpperöisenä, Neiti on ollut illalla baarissa kavereiden kanssa ja on nyt erään ysätävänsä sängyssä nukkumassa. Huomautan, että tämä olisi voinut laittaa viestiä. Neidin tekosyyt ovat surkeita "mä luulin, että nukut", vaikka Neiti tietää, että en nukkunut silloin öisin paljon paskaakaan. Ja sitten tämä skitsahtaa siitä, että eikö tällä olisi muka oikeutta mennä baariin ja voilá, taas on luotu riita tyhjästä. Riita päättyy tietenkin niin, että Neiti saa tehdä ihan mitä tahansa ja minä en. Neiti käyttäytyy loppuvaiheessa muutenkin oudosti. Esim. kun soitan ja puhelimesta kuuluu "valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua, ...", niin Neiti ei soita enää takaisin, vaikka näkee minun soittaneen, joskus montakin kertaa, koska oltiin sovittu puhelimessa puhumisesta jo ajat sitten.
Siinä vaiheessa, kun Neiti sanoo, että tämän henkiset ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että tämä ei tiedä voiko olla suhteessa, niin mulla alkaa päässä soida hautajaisvirsi. Niillä sanoilla Neiti rikkoo sopimuksen siitä, että kumpikaan ei jätä, Neiti on jättämässä mua, mä tunnistan nää puheet jo helposti. Neiti rikkoo tulevaisuuden suunnitelmat ja siten myös kaiken, mitä meillä on.
Joten jätän Neidin siihen paikkaan.
Ja Neiti ilmeisesti hyväksyy sen, koska yhden pienen tekstiviestin jälkeen neidistä ei kuulu enää koskaan.

Ei silloinkaan, kun kysyin, "lähetätkö mun tavarat sieltä, jos maksan postimaksun.."
Toistin kysymyksen moneen kertaan, monena päivänä ja yritin myös soittaa tälle.

En ole saanut tavaroitani koskaan takaisin. Ei siinä muuten mitään, mutta joukossa oli koulukirja ja uuden maksaminen tuli maksamaan minulle yli 50€ plus sakot 30€, jotka olivat tulleet, kun Neiti ei ollut "saanut aikaiseksi" lähettää kirjaa jo aiemmin.
Vaatteilla ei ollut niin väliä, ne ostan uudet kuitenkin. Romaanillakaan ei niin väliä, ostan uuden. Puhelinlataajan sain kaverilta, mutta jouduin olemaan pari viikkoa ilman oikeaa puhelintani. Kiitokset tälle rakkaalle ystävälleni lataajasta.

part 4.
Joten nyt ymmärrätte, miksi en kaipaa Neitiä. Rehellisesti sanottuna, kaikki hyvät asiat ovat pyyhkiytyneet mielestäni pois. Tunnen Neitiä kohtaan suurta inhoa ja katkeruutta siitä, että tämä paljastui noin läpeensä inhottavaksi ihmiseksi.
Joten rakkaat ystävät, älkää enää surko sitä, että olen nyt taas sinkku, vaan iloitkaa siitä, että pääsin paholaisen kynsistä pois. Voin vain kuvitella, millaiseksi helvetiksi Neiti olisi elämäni tehnyt suhteen jatkuessa pidempään.

Haluaisin luvata itselleni, että en enää ihastu tyttöihin, joiden tiedän olevan pahoja jo heti alkumetreillä. Mutten voi.

NO NIIN ... petteri.

Okei, nyt aion kertoa teille eräästä kauan vituttaaneesta asiasta, kyllä, tämä asia on vaivannut mua jo vuosia. Lähes tulkoon yhtä kauan, kuin ystäväni Jaana on asunut Tampereella poiskaystävänsä Petterin kanssa. Ei lähes tulkoon yhtä kauan, vaan tasan yhtä kauan, sillä mua vituttava juttu on just tämä Petteri.

Yks kaunis päivä joskus iät ja ajat sitten ystäväni Jaana esitteli meille uuden poikaystävänsä. En muista niistä ajoista yhtään mitään, eli voi olla, että hyvinkin aluksi luulin Petterin olevan ihan helt okej kille. Vuosien varrella Petterin todellinen luonne on tullut ilmi ja koska minulla on valitettavasti taipumusta aina välillä olla draamakuningatar, niin ilmeisesti minulla on kaikista Jaanan kavereista huonoimmat välit Petteriin. En muista, kuinka kaikki alkoi, mutta jokaisissa synttäribileissä olen joutunut kuuntelemaan, kun Petteri yhden lonkeron jälkeen alkaa kommentoida ystävieni ja minun ulkonäköä, (anteeks vaan mutta millä v***n oikeudella!!). Olemme järjestäneet ystäväporukalla paljon erityyppisiä juhlia ja bileitä ja viimeinen pisara tuli pari vuotta sitten, kun Petteri oli Jaanan synttäribileissä ruvennut puhumaan juttuja, kuten "Kaikilla naisilla pitäisi olla kuntosalikortti, en ymmärä miten joku nainen voi olla pitämättä itseään hyvässä kunnossa" ja "toivottavasti ostitte Jaanalle lahjaksi jumppapallon, mä tykkään kun Jaana pitää itsestään huolta". MITÄ VITTUA. Tämä ei tietenkään ollut kaikki tässä, sitten tuli niitä ainaisia uteluita, että missä meidän muiden miehet on (suurin osa tästä kaveriporukasta on tavallisten jätkien yläpuolella ja nauttii sinkkuudesta ennemmin kuin ottaa jonkun tallukan), en muista sanoinko jotain siitä että tykkään naisista. Anyways, oma kuppini meni nurin siinä vaiheessa, kun vessassa käydessäni kuulin kuinka kännykkääni kilahti tekstiviesti ja kännykälle palatessani istui Petteri sohvalla kädessään minun kännykkäni. Kilahdin, karjaisin ja häivyin. Olin tietenkin tuohon aikaan aina vielä lisäksi humalassa, joka sai Petterin kaikki sanat ja teot menettämään mittasuhteet ja kaiken paskan tapahtuneen jäljiltä tunnen suurta inhoa ja kammoa Petteriin.

Petteri osaa romuttaa itsetuntoni sekunnissa. Tiedän, ettei minulla ole nykyään enää mitään hätää, olen löytänyt ihmisiä, jotka rakastavat minua ja pitävät minua kauniina sellaisena kuin olen. Silti aina, kun en ole varma onko Petteri tulossa synttärijuhliin vai ei, niin olen ihan kipsissä enkä tiedä mitä tehdä, jotta pystyisin ignoroimaan kaikki paskat sanat. En halua aiheuttaa riitaa tai draamaa kenenkään synttäreillä, mutta jos joku alkaa aukoa minulle päätä tai loukkaa minua, niin on vaikeaa pitää turpa kiinni.

Toivotaan etten näe Petteriä tänään Jaanan synttäreillä. Laitan liitteeksi tekstini alkuun erään näyttelijän kuvan, joka mielestä näyttää Petteriltä. YÄK! Ja nyt äkkiä meikkiä naamaan, mekko päälle, pyörän selkään ja Jaanan synttäreille.

Kovat mimmit..

Alice Dellal

Alice Glass

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että kovisnaiset (huom: nyt puhutaan lähinnä tytöistä tykkäävistä yksilöistä) ovat oikeastikin aika kovia. Kuvittelin ennen, että kaikki se kovuus on vain kuorta ja alta löytyy joku herkkä ihminen ja olin yllättynyt, kun viimeisin exäni paljastui kaikkien odotusten vastaisesti oikeasti todella kostonhimoiseksi, välinpitämättömäksi ja lapselliseksi yksilöksi. En oikeasti liioittele. En koskaan uskonut, että ihminen, joka kertoi kaikki muiden suista saamansa kommentit, olisi oikeastikin sellainen. En uskonut, että kun kyseinen ihminen kertoi itsestään pelottavia tai epämiellyttäviä asioita, että ne olisivatkin oikeasti totta ja tämä ihminen laittaisi minutkin samaan kohteluun, jos yhtään loukkaisin tätä.

En jaksa puhua kyseisestä exästä nyt enempää, sillä en enää koe hänen olevan yhdenkään ajatuksen arvoinen. Tosin, tyttö onnistui viimeisellä kostotempauksella saamaan minut hyvin suuresti inhoamaan tätä. En enää muista mitään hyvää kyseisestä henkilöstä ja kadun oikeastaan koskaan aloittaneeni minkäänlaista suhdetta tämän kanssa.

Mutta onko se minun vikani, että pahat tytöt saavat adrenaliinin jyskyttämään verisuonissa?

Eräs heteroystäväni taannoin huomautti, että sama se on miehissäkin, että "vain pahat pojat saa tyttöjen pikkuhousut märiksi".

Qruiser tuttavan kanssa vaihdettiin pari lausetta aiheesta ja hän oli samaa mieltä, yllättävän monet tytöistä tykkäävät tytöt ovat nykyään "koviksia" tai ainakin parhaansa mukaan yrittävät olla kovia.

Enää ei kai arvosteta lämpöä, romantiikka ynnä muuta, mikä kai perinteisesti on nähty naistenvälisen rakkauden kulmakiveksi. Tytöt ovat toisilleen kylmiä ja käyttäytyvät itsekkäästi olettaen toisen osapuolen jatkuvasti joustavan vain siksi, että toinen on suhteessa se kovis ja toinen sitten joustava vässykkä.

Exän jälkeen itseään sanoilla "vaikea" ja "temperamenttinen" kuvaavat tytöt eivät enää sytytä.
Useimmat naiset on vaikeita ilman tuollaista mainossloganiakin.

Tekis mieli analysoida sitä, miksi kovuus ja jopa hillitty väkivaltaisuus naisissa on niin kiehtovaa, mutta nyt en pysty, liian kova väsy.

Huom: En sanonut, että nämä Alicet olisivat naisiin suuntautuneita, mutta.. no, selvittäkää asia itse, mä oon jo tehnyt omat selvitystyöni. Pahikset - Ah.

Muutos

Hahaaaa! Kirjoitan suomeksi! Ja arvatkaas mitä rakkaat lukijat, tämä neiti alkaa nyt pitämään ihan oikeasti suomenkielistä blogia ja aion kirjoittaa niin realistisesti kuin pystyn, vaikkakin kaikkien elämäni päähenkilöiden nimet joudun tietenkin korvaamaan salanimillä.

Suurin syy siihen, miksi en ole aiemmin kirjoittanut suomeksi, on ollut niinkin naiivi juttu, että olen pelännyt, että ihan sattumalta joku, jonka en haluaisi blogiani lukevan löytäisi blogini ja tunnistaisi minut puheistani. Internet on aika pelottava paikka, koko ajan lukee joka paikassa juttuja, kuinka jonkun pomo tai opettaja tai kuka hyvänsä on lukenut toisen facea tai mitä hyvänsä sillä seurauksella, että on tullut potkut, erotetuksi koulusta, on joutunut jengin hakkaamaksi tai ihan mitä tahansa. EI OO KIVAA! Ja suomi on kuitenkin niin saatanan pieni paikka, anteeksi nyt vaan suomifanit, että täällä on mahdotonta mennä edes toiseen kaupunkiin törmäämättä johonkin puolituttuun tai naapurin karanneeseen hamsteriin (tästä hyvänä esimerkkinä viimekesäinen Helsingin reissuni, jolloin sattumalta törmäsin opettajaani).
Ja aina pelotellaan sillä, että kaikki mitä nettiin kirjoitat pysyy siellä aina ja ikuisesti, siitä jää jotain bittijuttuja jonnekin ja päläpälä shit me not understand. Että tässä niin kuin parasta aikaa olen myymässä sieluani paholaiselle ja sitten vanhana mummona (vanhenen ennen aikojani, joten vanhuus tulee varmaan siinä 35v) joku hoitsu laittaa neulalla kaliumia mun tippaletkuun, kun se on lukenut tätä blogia ja vihaa tälläisiä homopettereitä. Sitä odotellessa...

Yhtä hyvä syy on se, että haluanko oikeasti, että kaverini ja ystäväni lukevat tätä blogia. Haluanko kuulla jatkuvasti kommentteja "en tykkää kun puhut musta sun blogissa tolleen" tai "mä en tykkää kun puhut mun asioista" tai "ajatteletko sä oikeasti noin, tosi ilkeetä" (joo, ajattelen).
Kuinka paljon yleensä kerron kavereilleni tekemisistäni ja kokemuksistani, miten lähelle päästän ihmiset, ja kuinka paljon yleensä tyydyn myötäilemään ja joustamaan muiden ihmisten kanssa ilman että he huomaavat sitä. Mitä jos blogin pitäminen aiheuttaa tuhoa kaverisuhteissa... Mitä kaikkia muita ongelmia blogin pitäminen voisi vielä tuoda, sitä voi vain arvailla.

Palaan asiaan myöhemmin, nyt pakkaan tavarani ja lähden autolla kohti omaa kämppääni.

crippled

My arm isn't functioning, they say it's got some kind of a strain overload or something. Anyways, it's painful and my fingers and hand are swollen and bluish and I can't do anything with it. So now I'm just sitting at home, quite uncapable of doing anything. How fun is that!

Pain!!

Lisbeth Salander is my idol.

Tried to be friends with my ex, mut it turned into a catastrophe once more, she was so evil to me, that I'll never wanna speak to her again. She's a fucking bitch. For a statement I will shave some of my hair off today! I will not be drowned by her fucking assholeness! This was the last time that I put up with her shit!