Extremely tired ...?

Mua väsyttää, nukuttaa ihan hirveästi. On nukuttanut koko viikon, en tiedä olenko ehkä vähän kipeä (silmät) tai jotain, ainakin parina päivänä olin, koska sain nikotiinivieroitusoireita. Fyysisesti nukuttaa, väsyttää koko ajan. Oon nukkunut öisin, mielestäni ihan hyvin jopa ja olen noussut aamuisin ihan ihmisten aikaan ja kaikkea. Kahvikaan ei oikein piristä, eikä mikään muukaan. Nytkin vaan odotan, että sais jotenkin tän illan menemään siihen asti, että pääsis nukkumaan - ei jaksaisi oikein mitään. Aamulla meinasin kirjoittaa pitkän blogientryn ihmissuhteissa ilmenevistä ongelmista, jotka on mun ongelmia, jotka vaikuttaa kai ratkaisevasti siihen, että en nykyään pärjää suhteissa kovin pitkään. Sitten päätin olla julkaisematta sen. Kirjoittaminen on todella terapeuttista. Tiedän, että toi kuulostaa hassulta sen jälkeen, kun täällä on ollut pintapuolista höpinää horoskoopeista yms. harmitonta höpötystä, vakavat aiheet saa nyt nostaa hetkeksi ylähyllylle. Okei, olen liian väsynyt kirjoittamaan, musta tuntuu etten ole viime aikoina jaksanut blogia kirjoittaessanikaan keskittyä, liikaa kirjoitusvirheitä, joita ei jaksa jälkeenpäin korjata. Mua väsyttää.

What's up, bitches?

Yo! Huomenta kaikille!

Kellä kaikilla on tänään yhtä ihana ja aurinkoinen aamu kuin mulla?

*hymiöhymiöhymiöhymiö*

katso alemmas..

.......

..

Ulkona on maailman kaunein ilma ja mulla on darra!

AIVAN! Joo, tiedän! Ei pitänyt tänä vloppuna länträtä, mutta se nyt on vaan niin, että välillä ihmisen täytyy tehdä asioita, joita ei haluaisi eikä saisi tehdä. Uskallanko nyt vielä kertoa mun illasta, vai hermostuuko joku jossain?
Parempi, että kerron vaan, niin pysytään sitten paremmin maan pinnalla muutenkin. Rehellisyys maan perii, vai miten se meni.

Eilen kävi sellainen mystinen juttu, että yhtäkkiä kesken aivan loistavan päivän (kaikki oli oikeesti todella hyvin), putosin sellaiseen ajatuskuplaan, aloin vaan kirjoittaa flow-tilassa ja istuin ehkä 5 tuntia koneella ja kirjoitin, välillä vaan tuijotin ruutua apaattisena ja kuuntelin pariin kertaan Nine Inch Nailsin Great Belowta.
Enkä enää oikein sen jälkeen saanut mitään otetta todellisuudesta. Onneksi kaveri laittoi viestin ja pyysi hakemaan tälle lottokupongin, joten pieni ulkonakäyminen sai sen kirjoittamisen loppumaan, mutta siihen mennessä olinkin jo kuullut kaikenlaisista homobileistä ja muista, joita oli eilen, ja se sai mulle sellaisen levottomuuden päälle.
Mihin mun on helpointa aina purkaa mun villi levottomuus? .... niin, naisiin tai viinaan - .

Menin kaverini Vilman luokse hengailemaan, silittelemään tämän kania (ja lupasin kännissä ehkä ottaa sen hoitoon, jos tulee tarve, ajattelematta kaikkia niitä johtoja, joita on mun kämppä on täynnä) ja tietenkin ottamaan pari siideriä. Vilman luona on nykyään aina niin mukavaa. Vilma aina tarjoaa tupakkaa, juotavaa ja syötävää jajajajajajaja. Aina on niin mukavaa ja leppoista, siellä vaan jotenkin helposti rentoutuu.

MUTTA, kaikista yrityksistäni huolimatta en vaan saanut rentouduttua, olin ehkä ollut liian energinen koko päivän. Aloitin illan fiksusti kokeilemalla Neiti J:n kertomaa poppakonstia krapulan välttämiseksi, eli yksi lasi vettä jokaisen siiderin jälkeen. Kahden siiderin jälkeen mietin, otanko vielä yhden kaljan vai en. Päädyin ottamaan, siksi kun ei Jaanan kanssa voitettukaan lotossa (sillä kupongilla jonka hain ja täytin Jaanalle).
Kesken kaljan juonnin tapahtui juuri se, mitä pelkäsinkin. Ex soitti. Aivan. Kysyn vaan, että miksi ihmeessä vastasin? Miksi mulle tulee huono omatunto, jos en vastaa, kun puhelin soi?

Niin - eli jouduin baariin, ex maksoi koko illan, ja sekä ex että tämän paras kaveri kehuivat mua maasta taivaisiin (aah kun oon niin ihana ja kaunis ja mukava ja maailman ihanin ja oih saako mun hiuksiin koskea ja anteeks jos vahingossa tönäisin ja voi että kun oon niin ihanaaaaaah). Koska se on ex enkä luota siihen pätkääkään, niin jotenkin vaan tulin niin immuuniksi sen kehuille, että nyökyttelin vaan. Paitsi yhden kerran pudistelin päätäni, ja se sellaiseen kysymykseen, että voinko koskaan antaa sille anteeksi sitä, millainen se oli silloin kun oltiin yhdessä. Ja mä hymyilin ja pudistin päätä kauan aikaa ja se vaan tuijotti ja kysyi "etkö ikinä?" ja jatkoin pudistelua ja sanoin "en". Nyt tunnen olevani todella huono ihminen, koska voi olla, että olin exälle ihan paska. Enkä edes ollut - mutta tavallaan olin kuitenkin. Ja nyt on ehkä vähän huono omatunto. Voi olla, että exästä ei enää kuulu. Mutta jos kuuluu, niin sitten sanon sille, että toi oli viimeinen kerta yhdessä baarissa. Enkä edes tiedä miksi ton pitäisi olla viimeinen kerta yhdessä baarissa siihen nähden, että mulla oli oikeasti ihan kivaa ja mä tykkään kehuista ja ihmisistä jotka ihan välttämättä haluaa käyttää niiden vähäiset rahat muhun (älkää aina ottako kaikkea mun sanomaa ihan täytenä totena, jooko). Voisin tähän paasata asiasta vielä vaikka mitä, mm. selittää sen, että miksi ajattelen exäni olevan kamala ihminen enkä haluaisi olla sen kanssa tekemisissä jne., mutta nyt ei jaksa mistään existä jauhaa.

Tänään heräsin siihen, että ulkona on yli ihana ilma ja mulla on krapula, varmaan siksi, että siellä baarissa unohdin vesilasit, kun oli niin kiire kiskoa tequila sunrisea.

Nyt lähden ostamaan maidon ja juon todella monta kupillista kahvia ja katson auttaako se krapulaan yhtään.

Ja älkää nyt sanoko mua paskaksi ihmiseksi, kun mä jo tiedän että oon - ainakin exälle - mutta se on ansainnutkin sen - ja te tiedätte sen.

It must be love

kuuntelee kate bushia keskellä yötä ja on omassa maailmassa, mahtavuutta.. klo 03.07, mahtava ilta takana.

Lisäystä edelliseen!!!

(oi hitto, tajusin just, että mä voin alkaa myydä eskimoille jäätä, mahtava idea, kiitos tästä horoskooppi - nyt voin rikastua ja kuolla onnellisena, AAMEN!)

Löysin juuri leijonahoroskoopin, jossa väitettiin kaikkea ihan päinvastaista juttua, kuin tuossa edellisellä sivulla!

Nyt olisikin kiva saada keskustelua aikaan asiasta! Rakkaat lukijat, alkakaas täyttää kommenttilaatikkoa, saa laittaa nimettömänä tai salanimellä tai mitä vaan kuulkaas, kunhan kerrotte, että uskotteko horoskooppeihin ja koetteko olevanne tyypillisiä horoskooppimerkkinne edustajia?

Muitakin mielipiteitä asiaan liittyvään saa toki laittaa! :D jipii, oon innoissani..

(teinixteinixihqudaapoxLOLOLOOOL)

Much (ZODIAC) ado about nothing

"Oon leijona horoskoopilta."

Mun mielestä horoskoopit on aika viihdyttäviä, onhan se tavallaan jännittävää, että jotkut uskovat, että jo pelkkä syntymäpäivämäärä vaikuttaa luonteeseen ratkaisevasti. Koska olen pohdiskelija ja horoskoopit on sellainen yleismaailmallinen asia, joka väistämättä aina tulee esiin keskusteluissa ja mediassa yms., niin olen alkanut suhtautua horoskooppeihin aika avomielisesti.

Ja puhun tässä siis luonnehoroskoopeista, en sellaisista päivittäisistä tai muista, vaikka viihdyttäviähän nekin ovat. Mikä on koomisempaa, kuin sellaisena päivänä, kun suhde on ajautunut karille, niin lukea "rakkaasi on järjestänyt sinulle romanttisen yllätyksen, varaa bikinit mukaan".

Olisi kiinnostavaa ottaa asioista selvää, selvittää että mistä horoskooppiuskomukset ovat alunperin lähtöisin ja mistä johtuu, että toiset ihmiset uskovat horoskooppeihin ja toiset pitävät niitä diibadaabana. Jotkut on hyvin sitä mieltä, että "mä olen esimerkillinen leijona, mussa on kaikki tyypilliset leijonan ominaisuudet."

Oon usein miettinyt, että meneekö tämäkin niin, että koska ihmiset aina luokitellaan, myös horoskoopeissa, ei ole pelkästään eri tähtimerkkejä, vaan sitten on vielä jokin elementti - tuli, vesi jne. KUKA NÄÄ ON KEKSINYT JA KUKA YLEISMAAILMALLISTI NE?

Siis kai jenkkimimmit on kans sitä mieltä, että "mä oon tyypillinen leijona.." ja niillä on samat luonteenpiirteet rustattu leijonan kuvan alle, kuin meillä metsäläisilläkin.

(googlasin, kyllä niillä on samat diibadaabat kuin meilläkin).

Onko horoskoopit yksi keino selittää kariutuneita parisuhteita? Onko horoskoopit yksi keino katsoa tulevaisuuteen, toivoa, että koska tämä kumppani on nyt sitten se ja se ja nousevalta merkiltä se ja se, niin tämä suhde toimii, ja sitten suhde toimiikin, koska itse on niin varma sen toimivuudesta, ettei anna minkään häiritä?

Entäs, jos horoskooppeja ei olisi koskaan vielä keksitty, niin keksisikö ne joku uudelleen ja olisiko kuviot samat, olisiko leijona edelleen pomo. Entäs jos ihmiset, jotka uskovat horoskooppeihin, näkevät itsensä horoskooppien edustajina ja koska he ovat pienestä asti nähneet horoskooppijuttuja, niin ovat alintajuntaisesti alkaneet uskoa olevansa juuri sellaisia ja siksi ovat kasvaneet "tyypilliseksi horoskooppimerkkinsä edustajiksi?"

Voiskohan tästä tehdä kouluun aineen? JA VITUT, mähän teen!

..Mutta en tänään.

Entä, jos tehtäis gallupkysely, niin voisiko siinä huomata, että esimerkiksi tunteelliset ihmiset uskovat enemmän horoskooppeihin, kuin esimerkiksi ne, jotka uskovat enemmän vain tieteeseen ja järkeen. Voisiko olla, että tietyt ammattien edustajat, esim matemaatikot eivät usko moiseen löpinään ja entäs sitten tähtitieteilijät?

Entä jos esimerkiksi asuu jossain landella (sori, ei pahalla..), eikä ole jatkuvasti joutunut käymään keskusteluja siitä, että kuinka samanlaisia me kalat oikeastaan ollaankaan, niin onko tämä yksilö sitten vähemmän horoskooppiuskovainen, kuin kaupungeissa (usein ehkä enemmän sosiaalisissa tilanteissa) asuvat yksilöt..??

Mitkä asiat vaikuttaa mihinkin.

Voiko omaa luonnetta muuttaa? Jos päättäisinkin olla jousimies - ei, ei tulimerkkiä, - VAAKA!

Tai jos valehtelisi lapselle tämän syntymäajan, niin kumpi lapsesta tulisi, se joka tämä uskoo olevansa vai se, joka tämä oikeasti on.

Siinähän sen näkisi.

No mutta mähän oon ainakin aivan tyypillinen leijona, katsokaas täältä mitä musta sanotaan, mutta älkää kuitenkaan ihan kaikkea uskoko, sillä mulla ei ehkä tuu koskaan olemaan pitkät kiharat hiukset enkä ole koskaan tykännyt tulppaaneista, leijonien kukka on aina ollut AURINGONKUKKA ( no dah!)..

http://astro.saaganet.org/leijona.php

My imagination

Mulla on todella vilkas mielikuvitus ja rakentelen vähän väliä uusia linnoituksia pääni sisälle. Vedän elementtejä sieltä täältä, vääntelen asioita uusiin muotoihin, joskus vääristän jopa todellisuutta, niin että en aina erota sitä, mitä muut näkevät ja mitä mä näen.
Olen joskus ennenkin maininnut, että Toolin Maynard James Keenan puhui siitä, että koska tämä on kasvanut ainoana lapsena perheessä, niin tämän mielikuvitus on rikastunut.
Koen samalla tavalla.
Mielikuvitus on ehkä myös sellainen selviytymisrefleksi mulle.
Joskus vaan pakenen tosi elämää ja tuudittaudun omiin ajatuksiin. Ehkä olen myös aina todella herkästi ihastunut mielikuvitusolentoihin, enkä nyt puhu vain keijukaisista, vaan ihan oikeista ihmisistä, jotka on jossain olemassa, mutta joita vain en ole oikeassa elämässä tavannut, esim. rokkitähdet, näyttelijät jne.
Ehkä ihastun helpommin niin, että se ihminen ei ole oikeasti lähelläni, niin että saan rauhassa muodostaa ihmisistä omat fantasiat, tosielämässähän olen ihan paska ihmissuhteissa.
Ehkä en ollut ensimmäisenä jonossa, kun jaettiin kommunikaatiotaitoja. Mutta ainakin olin aika lähelle jonon alkupäätä silloin, kun mielikuvitusta jaettiin.

I give love

"There are some, some who give blood, I give love, I give...
Soon, before the sun begins to rise, I know that I, I must give, So that I can live.."
-Give, Tori Amos

Awake

Valvon.
En voi rentoutua.

I've got nothing to say..

Viime päivinä oon ainakin juonut siideriä ja kaljaa - muuta kerrottavaa ei oikein olekaan. Koulussa en oo ollut riittävästi, tänään olin, mut krapulassa..

Kaikki on kai hyvin, eli periaatteessa kaikki on ok, ei pitäisi olla mitään valitettavaa mistään.

Mut kirjoittaminen on aika vaikeaa humalassa ja krapulassa, joten pahoittelen hiljaisuutta ja kirjoitusvirheitä blogissani.

En ole ajatellut alkaa juopoksi kuitenkaan.

Kaikki ok, älkää olko huolissanne, kaikki on ok.

Tonight I'm not taking no calls 'cause I'll be dancing..

Not that I don't like you I'm just at a party, and I am sick and tired of my phone ringing...

My cup is full

Mitta täynnä draamailijoita. Mitta täynnä niitä, jotka suuttuu kaikesta koko ajan ja ottaa kaiken itseensä. Mitta täynnä. En jaksa enää yhtäkään "Vai niin!" tai "Just joo!" tiuskaisua. En jaksa tiuskijoita. Mitta täynnä. Mulle riitti.

Joten jos tunnistat itsessäsi tiuskijan tai olet draamaillut, niin lopeta se välittömästi. I've had it!

Oikeesti, mulla on mitta täynnä.

How ironic is this..

Kuvitelkaa tilanne, että olette tavanneet jonkun, jota ette halua huolestuttaa menneisyytenne synkillä aalloilla, mitä silloin tapahtuu?
Jokun HEMMETIN EX yhtäkkiä päättää ottaa yhteyttä. Valittelee sitä, kuinka paska on joskus ollut (NIIN! AIVAN, TÄYS PASKA!) ja kysyy, voitaisko mennä kahville, haluaa kuulemma pyytää anteeksi jne.
Mitä minä vastaan? Okei, olen humalassa taas kerran, joten sanon "No tuu tänne moikkaan, niin puhutaan."
Niimpä Ex lähtee minun ja kavereideni kanssa jonnekin, tämä ei juo (oli silloin juoppo, väittää lopettaneensa) eikä edes pahemmin polta (viimeisin akka pakotti lopettamaan)..
Mikäs siinä - ihan kavereina. Kaikki menee ihan ok, olen hyvin välinpitämätön sille, että onko ex seurassamme vai ei..
Ei siinä mitään, that´s it.
Mulla ei edes ollut ton exän suhteen yhtään mitään ongelmaa, toi on ja oli ihan välinpitämätön juttu. Mua lähinnä ärsyttää se, että jollain, joka joskus oli täyspaska, oli pokkaa ottaa yhteyttä ja selitellä ja yrittää olla ystävällinen, kun en kaipaa siltä mitään sellaista. Mennyt on mennyttä.
Mutta mielummin tuollainen välinpitämätön ex, kuin joku sellainen, joka saa asiat pois hyviltä raiteilta. Pitäiskö jo vaihtaa joku salainen numero, ei ainakaan kukaan muu ex enää häiritsisi mun nykyisiä kuvioita.

Hitto mä oon ihastunut - ehkä mielikuvitusolentoon, mutta ihastunut silti. Enkä halua, että kukaan tai mikään tulee nyt sotkemaan sitä.

Heitän kaiken vanhan pois ja..

annan tilan uudelle.

I am strong and you can pour anything on my shoulders.

Wake up baby

Syksy on tullut, se ei ole toistaiseksi vielä häirinnyt mua ja hyvä niin. Eilen illalla menin pienelle juoksulenkille, ja jaksoin juosta jopa erään lähellä asuvan kaverin luokse ja päädyin siellä juomaan muutaman oluen ja polttamaan aivan liian monta tupakkaa. Ilta oli älyttömän leppoinen, kaverin poikaystävä teki meille ruokaakin. Tosi miellyttävä ilta kaikinpuolin. Ainakin siihen asti, kunnes tulin kotiin. Ei siitä sen enempää. Nukuin pitkät yöunet ja tänään olen ollut suhteellisen reipas ja aktiivinen. Ihan kohtalainen olo, vain jokin pieni huoli pinnan alla, mutta toivottavasti sekin on vain omaa paranoidiutta. En halua elämääni mitään draamaa, olen viime aikoina haaveillut tasapainosta, tavallisten asioiden hoitamisesta, tyytymisestä johonkin hyvään tasaiseen elämään. En halua olla huolissani mistään. Haluan rauhaa, turvaa ja tasaisuutta.

I know I can do this, I am the master of everything..

Eilen illalla tuli masisvitutus, joka kesti pari tuntia ja meni sitten hiljalleen ohi. Lievitin paskaa oloa laittamalla vaahtokylvyn. laitoin ensimmäistä kertaa jopa kynttilöitä ja teetä, se oli rentouttavaa. Viimeistään tympäännys poistui siinä vaiheessa, kun juttelin yhden tytön kanssa koneella, ja sitten puhelimessa kahteen asti yöllä. Tykkään yöpuheluista, osittain siksi, että yöllä kaikki on erilaista ja osittain siksi, että joskus epätoivoisesti yritän pitää ihmiset hereillä, itselläni, ennen kuin ne nukahtavat ja jättävät mut yksin yöhön valvomaan. Hyvä puhelu - mä tykkäsin, vaikka puhuinkin taas just niistä aiheista, joista pitäisi oikeasti osata pitää turpa kiinni.

Tänään on ollut kokonaisuudessaan toistaiseksi hyvä päivä. Koulussa oli todella puuduttavaa, mutta sen jälkeen tein pienen reloadingin ja menin kirjastolle lukemaan omaan salaiseen soppeeni. Pikkuisen häiritsi se, että lähistölle ilmestyi ukkoja, jotka höpöttivät todella kovaan ääneen. Siinä vaiheessa, kun muistin, että ai niin joo, oon jättänyt pyykit koneeseen, tallustelin takaisin kotiin ja juuri äsken tein tosi hyvää salaattia, jollaista Freja Beha ei varmaan ole koskaan syönyt (jotkut syö - jotkut ei).

Hyvä fiilis taas, hyvähyvä fiilis. Olen tyytyväinen moneen asiaan, ja ihan vähän jopa itseeni, ihan vain siksi, että on niin hyvä olo kaikesta.

Tell me, tell me, is life just a playground?

Slight ups and downs.
Valvoin kahteen viime yönä ja menin tupakalle. Tänään menin kouluun ja tuntien jälkeen kaljalle Hennin kanssa.
It's not that easy every day, you know.

Again

Taas kävi näin, että aloin kirjoittaa blogia, vaikka mun piti tehdä koulujuttuja. Mutta noi koulujutut tuntuu nyt taas niin ylitsepääsemättömiltä! En tiedä riittävästi tosta aiheesta, että voisin vaan kirjottaa flow-tilassa iltaan asti. Kärsimätön, hermostunut, ahdistunut olo - joka ei tunnu pahalta, mutta ei myöskään kovin hyvältä. Tänään olen käynyt keskusteluja mm. verenpaineesta (joo, aika outoa) ja oon ihan varma, että mun syke on koko ajan tosi korkealla, mitähän sellanen verenpainemittari maksais, anyone?

Lupasin taannoin kehua mun ystäviä täällä - mun tavallaan julkisessa blogissa, jossa kaikki faktat (nimet ja paikat) on vääristelty niin, että hyvä jos itse pysyn perässä.

Pakko se on tehdä, kun on jo luvannut.

Tanja - oot mun paras ystävä ja sen takia saat aina kaiken anteeksi, vaikka mun kärsivällisyys meinaa joskus kohdata rajansa sun kanssa. Tiedän, että oot niin hyvä mulle, että en aina olisi ansainnut sitä, varsinkin kun oot jaksanut mua näin kauan ja vaikeissa olosuhteissa aina välillä. Toivoisin, että mulla olis enemmän aikaa ja rahaa ja ideoita osoittaa mun ystävyyttä sua kohtaan, mut you know me, I'm a bitch and always have been. Minkä takia ikinä laitoin sun nimeksi täällä Tanja, en ymmärrä, mut sori siitäkin.

Neiti J ja Sami - Ni är dem som alltid gör mig le när jag har det jobbigt. Sami, jag vill tacka dig för du ha många gånger fått mig att sluta gråta när jag ha fallit. Du är en sån person, som hjälper så mycket, man behöver bara ringa till dig o så går alla jobbiga känslor bort som en blick. Liksom förra vintern o våren var jobbiga för mig o jag minns bara att du va den som va där när jag hade det svårt. TACK. Neiti J, du är en underbar kompis, som ger mig glädje, jag är lycklig för att vi ha träffats, vill bara säga tack till dig för allt, TACK och kram.

Riina, Jaana ja Sanni - En tiedä lukeeko kukaan teistä tätä blogia tällä hetkellä, (*kirjoittaja nauraa*) mutta teidän kans illanvietot on aina tosi mukavia ja yleensä leppoisia ja rentouttavia. Me ollaan kaikki tosi erilaisia, silti meillä on aina mukavaa, se on kivaa. Ihanaa nähdä teitä porukalla, oikeesti, ihan oikeesti, hehkutihehkutihehkuti kiitos.

En olekaan ihan varma, lukeeko Henni tai Sini tätä, mutta jos lukee, niin haluan kiittää myös teitä, varsinkin kun ollaan teidän kanssa aina puitu kaikkia parisuhdeongelmia, tekee hyvää!

Kaikki te, joita en kiittänyt, niin tiedätte, että ajattelen teitä kuitenkin just nyt ja mietin, että miksen nyt sit vois teitäkin kiittää, mutta oon laiska enkä tiedä, kuka tätä lukee anyways, thanks.

Sunday ..wot, again?

Olin tänään uimassa, oli kivaa, 1075 m, haluan lisää.
Eilen oltiin Jaanan luona viettämässä leffailtaa, paikalla olivat myös Tanja, Riina ja Sanni. Siitä leffaillasta olen vieläkin niin närkästynyt, että en halua edes puhua mitään siitä, syynä Tanja, en sano enempää.
Hyvä fiilis, kaikki on jees, vähä laiskottaa kouluhommien suhteen, mut kyl se tästä.
Siinä kaikki, mitä on tapahtunu - paitsi viel yks juttu, mut siitä en halua puhua myöskään, sori.
Se on tyttö - okei, ton enempää en oikeesti kerro.

Mun elämäntärkeysjärjestys on tällä hetkellä seuraavanlainen:
1. Koulu ja tyttö
2. Oma fyysinen ja henkinen terveys ja niiden tasapaino (jos mahdollista)
3. Kaverit ja perhe

Sori, jos kuulostan ja oonkin nyt tosi itsekäs, mutta mun olis pitänyt tehdä asioille jotain jo aikaa sitten. En halua käyttää aikaani krapulapäiviin. Ja jos käytän joskus, niin turha alkaa kenenkään marista siitä, että miksen nyt sitten ole kaikkien kanssa lähtenyt bailaamaan.
Tervettä itsekkyyttä, niin kuin joku muu vähän aikaa sitten sanoi.

Every day is completely different

Viime päivinä olen taistellut erinäisiä pelkojani vastaan, pohtinut pelkojen syntyjä ja niistä eroon pääsemistä. Tänäänkin - vieläkin vähän huimaa ja veri kohisee välillä korvissa. Heräsin tänään klo 7.40, olin laittanut kännykän herätyskelloon uuden soittoäänen, että varmasti säikähdän siihen meteliin ja nousen. Yöllä viideltä heräsin siihen, kun jossain asunnossa ja ulkona oli isot bileet, niitä on ollut tällä seudulla nyt viikon ajan joka puolella, kuuluu hoilotusta ja musiikkia melkein vuorokauden ympäri.
Pitäisi lähteä ulos lenkille ja sitten alkaa tehdä jotain hyödyllistä.

I need your discipline, I need your help..

Periaatteessa taas lähtenyt päivä ihan hyvin käyntiin. Herätyskelloa torkutin yli tunnin, mutta nousin kuitenkin joskus yhdeksän jälkeen ja menin lenkille ja sit kirjastoon. Olin kuitenkin kotona taas jo kahdeltatoista, jostain merkillisestä syystä ja aloin tehdä ruokaa. Periaatteessa se kuulostaa ihan hyvältä, ihan ahkeralta toiminnalta siihen nähden, miten aikaansaamaton välillä olen. Silti tuntuu siltä, kuin nyt alkaisi taas laiskuus vallata ja tuntuu, etten ole taaskaan saavuttanut mitään määränpäitäni. Asiat etenee jotenkin hitaasti. Koko ajan tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, vaikka ne on oikeasti saavutettavissa, niiden on pakko olla, elämässä ei muuten ole järkeä. Jokainen päivä on onneksi uusi mahdollisuus ja on aikaa, pakko saada tehtyä kaikkea. Nyt ehkä lepään pienen hetken, sitten katson asioita taas uudelleen ja pakko saada jokin uusi nousu asioihin iltaan mennessä, haluaisin mennä nukkumaan niin, että tuntuu siltä, että olen edennyt asioissa. Eikö sekin ole jo hyvä saavutus sinänsä, että mulla on taas ihan siedettävä ja ihan kohtuullisen hyvä olo, ollut jo monta päivää putkeen ja oon kuitenkin koko ajan ollut menossa parempaan suuntaan kaikissa asioissa. Eilen poltin 8, mikä on paljon siihen nähden, että yritän lopettaa kokonaan, mutta hyvä määrä siihen nähden, että vielä kuukausi sitten poltin samaisen määrän jo iltapäivään mennessä. Ja sekin on saavutus, että nousen aamuisin ennen kymmentä, sekin on jo paljon, vaikken vieläkään nouse joka aamu tasaisesti.
Hei ja arvatkaas mitä, oon saanut jopa nukuttua öisin, se valvomisputki, joka vielä vähän aikaa sitten oli riesana, on nyt katkennut, viime yönä nukahdin jo yhdeltä, mikä on mulle todella aikaisin. Ihanaa! Eli periaatteessa kaikki menee tällä hetkellä paremmin ja parempaan suuntaan, kuin vielä hetki sitten.

I wanna be a warrior too.

"..pilveä polttavia lapsia, joiden silmät olivat palaneet liiasta aurinkoon tuijottamisesta"

Toistaiseksi ihan kohtalainen päivä takana. Heräsin jo kahdeksan kieppeillä, sain itseni jopa ulos lenkille ja sit kirjastoon. Olen lukenut, kirjakin on hyvä, mutta vaikea katsella teknisiä seikkoja, kun juoni vetää mukaansa. Sieltä kirjasta tempaisin tuon otsikonkin. Katsottiin Tanjan kanssa hauska leffa, Kuka pelkää Virginia Woolfia. Ihan hyvä ja järkevä olo. Oon polttanut toistaiseksi vain 3! Joo, tiedän että kello ei vielä ole paljon, mutta silti! Toivottavasti tämä ilta menee ihan hyvin.

A good Monday as well..

Toi kuva ei liity mun mielentilaan mitenkään muuten, kuin että se on ihanan kesäinen ja halusin jotain kesäistä. Hyvä fiilis! Oon ollu tänäänkin reipas, heräsin onneks jo yhdeksältä, vaikka olin nukkunut herätyskellosta pommiin. Pakkasin kamat ja häivyin kirjastolle lukemaan ja tein paperille erilaisia suunnitelmia, kuten mietin elämäni asioiden arvojärjestystä ja mitä remonttia niissä pitäisi tehdä. Tein myös listan, jonka ehkä laitan jääkaapin oveen, siihen sitten ruksailen missä kaikissa päivän tavoitteissa olen onnistunut. Toistaiseksi olen saanut jo jotain aikaan, koska olen miettinyt koulujuttuja ja aloittanut lukemaan kirjaa, joka pitäisi nopeasti lukea.
Nyt menen Tanjan kanssa kaupungille ja ehkä illemmalla kerron lisää tästä ihanasta päivästä. Ihana ilma, ihana olo, YEAH!

Hyvä sunnuntai.. jeah.

Kävin tänään juoksulenkilläkin. Enkä oo polttanu ku 5, vähänks oon hyvä. Jes, mahtava päivä tänään, ihan mahtavaa!

Just nyt tekis mieli vaan piirrellä tähtiin kuvioita, tai siirrellä niitä, piirrellä kirjaimia hmmmmmmhmmmmm.

Sunrise

Hyvä olo. Nukahdinkin jo joskus kolmen maissa viime yönä. Heräsin yhdeksältä ja pakotin itseni nousemaan, vaikka väsytti. Kohta oon lähdössä ulkoilemaan. Ehkä tänään saisin tehtyä jotain oikeasti hyödyllistä, pitää nyt katsoa. Ihan järkyttävää, miten pahoja identiteettikriisejä mulla oli vielä vähän aikaa sitten, esim. kuukausi sitten. Just nyt on ihan eheä ja selkeä olo, kaikki on selvää ja hyvää. Tällainen fiilis kun pysyisi pidemmän aikaa, ah se olis niin ihanaa. Päivän tavoitteet: 1. Hymyilen koko päivän 2. Meen ulos (siis viettämään aikaa ulkoilmaan) 3. Teen jotain hyödyllistä, toivottavasti jotain koulujuttuja ja ehkä siivoamistakin.
En olekaan hetkeen laittanut mitään all time favourite kuvia Daria Werbowysta, joten laitan tähän alle yhden, hope you all enjoy it. Hyvää sunnuntaita kaikille! Mä en tänään edes inhoa sunnuntaita, on vaan niin hyvä olo. Olette kaikki rakkaita.

Muahahhahahhaaa!

No ni, no ni, nysse tapahtui! Ninni vaan katos mun päästä. Jes. Helpottunut ja hyvä olo ja samalla jännittynyt.
Elämä tuntuu ihan kivalta just nyt.
Viime yönä oli aika jännää, joku meidän talossa jossain asunnossa riehui, ovet paukkui ja kuului kaikenlaista meteliä ja puhuin asiasta tänään yhden talon asukkaan kanssa, hänkin oli herännyt meteliin kolmelta eikä ollut saanut sen jälkeen nukuttua kunnolla. Mä vaan taas kerran mietin, että soitanko poliisit, en soittanut. Ensi yötä en olekaan omassa asunnossa, joten ensi yönä ne saa riehua täällä ihan rauhassa, mut seuraavalla kerralla selvitän möykkääjät ja soitan poliisit.

Neiti J ja taikasuklaakakkupala

Ystäväni Sami tuli kylään illalla ja toi mukanaan maagisen suklaakakkupalan, jonka Neiti J oli lähettänyt minulle Samin mukana. Mulla oli eilen ihan kaamea olo melkein koko päivän ja Samin näkeminen ja maagisen kakkupalan saaminen piristi mua yhtäkkiä ihan älyttömästi ja pysyin yön ihan hyvällä tuulella, vaikka löysin A:n (exän) paidan sattumalta. Paidan löysin siten, että maagisen kakkupalan läsnäolon innoittamana päätin järjestellä asuntoani uuteen uskoon ja siirsin sängyn keskelle lattiaa ja heti kun näin, että sängyn viimeisen nurkan takaa näkyi jotain valkoista, niin ajattelin heti exää. Oltiin ostettu just nämä paidat exän kanssa niin, että voidaan kulkea identtisinä, mutta erivärisinä kaupungilla. Ja nyt nämä molemmat on mulla! Todella symbolista, I think.

Anyways, vaikka menin nukkumaan pieni pala kurkussa, niin aamulla maaginen kakkupala innoitti mua uudelleen. Odotin monta tuntia lähes kärsimättömänä, sillä en tavallaan olisi halunnut syödä sitä, koska sitten sitä ei enää ole, mutta sitten lopulta keitin oikein nätit kahvit ja otin kakkupalan ja laitoin eilisen Puumanaisen boxilta ja HITTO SE OLI HYVÄÄ!!!!!!!
On sanomattakin selvää, että kiitos Neiti J:n maagisen kakkupalan tulen tänään olemaan niin hyvällä tuulella, että kun muut rämpii syysmyrskyssä niin mun päässä ja kasvoilla paistaa aurinko! *tähän kymmenen hymiötä ja sydäntä*

KIITOS NEITI J, you're unbelievably gorgeous!

black and white

Löysin äsken exän paidan mun sängyn alta ja sainhan ainakin uutta ajateltavaa. Kirjoitan tähän asiaan liittyen toiseen blogiini ajatuksiani exästä.

Piti kirjoittaa oikeesti blogiin siitä, että taas oon tänään huomannut, että mulla on ihania ystäviä, jotka osaa aina piristää mua kun mun mielialat kuohuu, mut lupaan, että kirjoitan aiheesta joku päivä kunnolla. And that's a promise!

Valvomisöitä takana, tästä voi taas tulla sellainen, katotaan kuinka käy.

Sori etten oo raportoinut röökin ja viinan kulutustani, mutta se olisi oikeesti ollut vaan liian surullista luettavaa. Ryhdistäydyn joku päivä, kun saan pääni sisälle asioihin selvyyttä.

What should I do next?

Uskomatonta, että en oo vieläkään saanut Ninniä pois mun päästä enkä mun elämästä. Ninni on pahasta mulle, pahasta, mä kärsin.

Antakaa, rakkaat lukijat, mulle jotain vinkkejä, miten saan Ninnin pois mun mielestä?

HELP ME!

Kuulkaas nyt, kullanmurut

Heti kun näette Sara Mellerin tossa yläpuolella, niin alitajuntaanne muodostuu tieto siitä, että tämän blogin kirjoittaja on eilen ollut katsomassa Sisko tahtoisin jäädä. Unohtakaa hetkeksi kaikki, mitä tiedätte elokuvasta tai sen näyttelijöistä entuudestaan ja menkää katsomaan se, tai sitten voitte vaan uskoa mitä sanon tässä ja nyt. Joku on tehnyt elokuvan, jonka kohdeyleisö on minä. Saran näyttelemässä Siirissä ja tyttöjen tekemisissä on kaikenlaista, mikä muistuttaa jollain tavalla omista tekemisistäni, omista jutuista, joita on joskus tapahtunut. Harmi, että olen taas krapulassa, eli en osaa oikein selittää, miten elokuvan koin ja mitä se merkitsi minulle.

Sara on mahtava näyttelijä ja näytteli Siiriä älyttömän uskottavasti ja taidokkaasti, aivan kuin rooli olisi suunniteltu Saralle (vaikkei olekaan). Ihan ehdottomasti olen nyt Sara Mellerin fani, mutta silti tuntuu siltäkin, että en haluaisi nähdä Saraa muissa rooleissa, en halua nähdä mikä osa Siirissä on Saraa.

Siiri on älyttömän KUUMA sekopää, jonkalaisen kanssa tosielämässä ei voisi tulla toimeen. Siiri on itsekäs, maaninen, vaikuttaa iloiselta mutta on pinnan alla ahdistunut ja Siirin pahin pelko on sama kuin omani.
Sen lisäksi, että Siirin pahin pelko on minun pahin pelkoni, niin elokuvan loppukohtaus muistutti hyvin elävästi eräästä elämässäni tapahtuneesta hetkestä, silloin olin suurinpiirtein samanikäinenkin kuin mitä elokuvan tytöt olivat.

Hieno leffa, tykkäsin.