Insomnia

Insomnia on kaunis sana. Se näyttää ja kuulostaa yhtä pehmeältä ja valkoiselta kuin vaikka kooma, mutta insomnia on oikeasti jotain ihan muuta.

Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun paneudun tähän asiaan eikä toista kertaa välttämättä ihan heti tule, jos en kerran aikaisemminkaan ole jaksanut siihen puuttua mitenkään.

Mun elämässä kaikki asiat menevät kausina. On hyviä kausia ja huonoja kausia ja niiden sekaan mahtuu satunnaisesti hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Luultavasti koko elämäni ajan myös nukkuminen on mennyt kausina. Nukkumiskaudet ovat 1. normikausi 2. joustokausi 3. huonokausi.

1. Normikausi saa nimensä siitä, että tätä nukkumistapaa pidän "oikeana" unirytminä ja kuvittelen, että suurin osa ihmisistä nukkuu normikauden unta. Uskon, että enemmistö suomalaisista käy päivätöissä ja menee nukkumaan iltaisin ennen kahtatoista ja herää ennen yhdeksää. Tähän kategoriaan mahtuu siis koululaiset ja opettajat ainakin. Normikausi on minun mielestäni ihailtava tila, johon usein pyrin, ja yleensä ollessani töissä pystynkin noudattamaan normikauden unirytmiä.

2. Joustokausi on sitä, että joustaa normikauden unirytmiä. Joustokausi ei ole mielestäni ihailtava tapa nukkua, mutta tämä on sitli yleisin nukkumistapani. Joustaminen johtuu siitä, että on jotain kivaa tai tärkeää tekemistä, joka viivästyttää unta. Tähän lasketaan mukaan myös poikkeusyöt, esim. baariyöt jne.

3. Huonona kautena yritän epätoivoisesti nukkua öisin normaalisti, mutta yö toisensa jälkeen valvon valvon valvon..........
Tätäkin kautta joudun valitettavan usein sietämään enkä silloin saa tehtyä asialle mitään. Välillä nukun silloin tosi vähän, jostain neljästä kuuteen tai kahdeksaan, mut sit joskus saatan kyl nukkua,mut se nukkuminen tapahtuu vasta aamuyöstä alkaen, niin että seuraavan päivän oon kuitenkin äreä ja huonolla tuulella. Tämän kauden vallitessa oon usein myös masentunut ja välillä näen painajaista. Tälle kaudelle tyypillistä on se, että yritän kovasti nukkua ja haluaisin nukkua, mutta uni ei vain tule ja koko yön olemassaolo on jotenkin ahdistavaa. Kaikin puolin rasittava kausi.

Mulla on tota huonoa kautta valitettavan usein ja oon niin tottunut siihen, että en aina edes laita sitä merkille. Se iskee oikeestaan päälle aina heti, jos mun päivät ei ole kiireiset ja jos ei ole koko ajan aikatauluja päällä. Kaikki lomat ja sellaisit päivät, kun ei tarvitse aamulla heti nousta. Tai kaikki päivät, joille ei oo suunnitelmia, no niin no ton mä sanoinkin jo.

Mondays suck

Okei, vitutus jo melkein lähti, kun kuulin että ystäväni Henni on tulossa siidereiden kanssa kylään. Ninni soitti heti perään, jostain syystä hävetti sanoa, että vedän huvikseni kännit keskellä maanantaipäivää, voin vaan kuvitella, että Ninni pitää mua nyt iha juoppona. Oh well, en mä Ninnille ala esittämään parempaa kuin olen, ei Ninnikään esitä olevansa mitään muuta kuin mitä on.

ARGH! vituttaa!

VITUTTAAAAAAA!!!!!!!! käsittämätön maanantaivitutus, vittu vittu vittu vihaan mun exiä vitttuu!!! Vittu!

Voi vittuuuu!

tupakalle! en lopeta röökaamista, ihan vitun sama! ja jos vedän tänään päiväkännit, niin en ota sit vastuuta itsestäni enkä kenestäkään muustakaan! Niin just, I'm a fucking monster, I fucking told you!

hottis

Katsottiin lauantaina Transporter 2, siellä riehui aseen kanssa tällainen kuuma Kate Nauta (joku pelle oli oikein vaivautunut kirjoittamaan naisen wikipediaan, että Nauta tarkoittaa suomeksi lehmää). Kate ei tietenkään ole pelkkä näyttelijä, vaan lisäksi myös malli ja kaikkea muutakin, sillä ei kai noin kuuma mimmi voi vaan yhdelle alalle antaa ... antaa.. öh.. taitojaan. No anyways, rakkaus roihahti heti kun kuumotus astui kuvaruutuun. Joitain on vaan siunattu älyttömällä kuumuudella.

auuuh!

tired

Jotenkin vetämätön olo, ehkä vielä johtuu tästä flunssan tapaisesta, mut silti... rasittavan väsynyttä ja tylsistyttää lähes kaikki, paitsi yks juttu, sen keeron seuraavassa entryssä..

ill once again or something..

Okei sori etten oo kirjottanut pariin päivään, oon kai taas tulossa kipeäksi. Kerrottakoon kaikille, että oon vaan kotona neljän seinän sisällä enkä noudata alkuperäisiä vloppusuunnitelmiani. Koko ajan väsyttää, nenä niiskuttaa jne jne. Mitähän muuta.. hmm.. tipaton ei sitten vielä lähteny käyntiin, röökilakko on nyt kans tauolla.. Ninnin kanssa sovittiin, että ollaan vaan kavereita, koska olin edelleen näreissäni vanhoista ohareista, en oo nähny Ninniä enkä näekään ainakaan hetkeen. Onko vielä jotain... no, ei ainakaan mitään kovin kummoista ole tapahtunut..

Back door girl

Joka päivä tapahtuu jotakin kummallista. Eilen Ninni (tyttö, jonka tapasin baarissa ja jonka päätin feidata ääliömäisen käytöksen vuoksi) taas kerran otti yhteyttä. Vaikka olin vakaasti(?) päättänyt, että nyt Ninnin pelleily riittää mulle enkä vastaa, jos tyttö vielä tekstailee, niin siitä huolimatta tuskastuin äärettömästi, kun yritin olla vastaamatta tämän viestiin. Joidenkin ihmisten kanssa kai on vain niin, että vaikka näet heidän idioottimaisen kusipäisen käytöksenä ja joudut sietämään kaikenlaista paskaa, niin siitä huolimatta haluat katsoa, mitä tapahtuu. Ninni on löytänyt jonkun ihan oman taktiikkansa saada päässäni asioita tapahtumaan. Tavallaan inhoan Ninniä tällä hetkellä siitä syystä, että tuntuu kuin olisin pässi, jota viedään narussa kohti jyrkännettä ja sitten oikealla hetkellä tönäistään reunan yli ja minä (pässi) kävelen kiltisti, vaikka näen, että joku laittaa narun kaulaani ja lähtee vetämään minua reunaa kohti. Kaikista kiukun ja ärsytyksen tunteistani huolimatta puhuin Ninnin kanssa eilen puhelimessa.

Sanoin Ninnille suoraan, että "Miksi sä teet näin? Miksi sä kohtelet mua tällä tavalla?" Ninni myönsi olleensa epäreilu, mutta ei alkanut ainakaan luetella mitään typeriä tekosyitä. Sanoin "Sä olet kuin saippuaa, en saa susta mitään otetta. Sä olet hankalin mimmi, mitä olen hetkeen tavannut". Ninni nauroi ja myönsi olevansa hankala. Kaikki varoituskello soivat päässäni. Ninni on hankala mimmi, hankalampi kuin viimeisin exäni A, jonka luulin olevan ylitsepääsemättömän hankala. Ninnillä on iso kasa ongelmia ja sairauksia, samat sairaudet kuin A:lla ja ehkä enemmänkin. Ninni on maailman hankalin tyttö.
Kaikesta tästä paskakohtelusta ja ärsyynnyksestäni huolimatta suostuin vielä viimeisen kerran antamaan Ninnille mahdollisuuden ja lähdin tämän kanssa kaupungille tänään. Ninni lupasi, että kohtelee minua paremmin tästä lähtien. Kaikki meni kaupungille ihan jees ja nyt alkaa tuntua siltä, että kuva Ninnin hankaluudesta ja tämän lukuisista ongelmista alkaa selkiytyä.

Hälytyskellojen jatkuvan soiton seassa tajuan, että Ninni on liian hankala ja että tämä ei tule pysymään elämässäni kauaa. Sen voin luvata teille kaikille, varsinkin teille, jotka tietävät jo miten epäreilua kohtelua olen tähän asti saanut. Jos Ninni on elämässäni vielä ystävänpäivänä, niin te kaikki vakiolukijat saatte minulta 2€.

Who are you talking to?

Olen huomannut todella oudon ilmiön. Joka kerta, kun puhun Pääkaupunkiseudulla asuvan tuttavani Annin kanssa puhelimessa, hänen äänensä muistuttaa minua kohtaamistani naisista. Muistaakseni se oli viime kerralla, kun sanoin tälle puhelimessa, että "Kun sä naurat niin sä kuulostat mun viimeisimmältä exältä". Mutta tämänpäiväinen kokemus oli jotain älytöntä. Anni on pahassa flunssassa ja puhuessamme tänään puhelimessa, tämä alkoi kertoa erästä tapahtunutta tilannetta, johon liittyi Annin kissa ja Annin luona asuva tämän tuttava. Yhtäkkiä Annin ääni kuulosti aivan selvästi viime syksyn exäni, neiti O:n ääneltä, varsinkin silloin kun Anni nauroi. Menin tästä hyvin hämilleni ja oma nauruni tuntui juuttuvan kurkkuun kiinni. Jostain kumman syystä haluan soittaa Annille vähän myöhemmin uudelleen.

I'm running out of time

Oletteko huomanneet, kuinka iän myötä aika alkaa mennä hirveän nopeasti. Jokainen päivä tuntuu menevän nopeammin ohi, aika ei riitä ikinä mihinkään.

Oon kauan aikaa ollut tekemättä koulutöitä ja monet muutkin asiat ovat roikkuneet. Oon oikeesti istunut aikapommin päällä, ja nyt mun täytyy yrittää vikkelästi alkaa hoitaa asioita ja yrittää pelastaa itseni.

Mun on pakko keskittyä ja alkaa laittaa itseni ja omat kuvioni elämässä ykkössijalle. Nyt ei oo enää aikaa muiden auttamiseen ja tukemiseen eikä mihinkään ihmissuhdekuvioihin, nyt täytyy keskittyä niihin juttuihin, jotka on nyt pakollisia.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt loppuu huvittelu, niin fyysinen kuin rahallinenkin. Tipaton alkaa juuri nyt ja kestää toistaiseksi syyskuun loppuun.

Turha kokeilla, että olenko nyt tosissani, sillä olen. Ei kannata yrittää suostutella tai manipuloida mua käyttämään mun aikaa tai rahaa enää mihinkään, tai muuten oikeasti suutun.

Musta tuntuu jo nyt, että oon käytännönasioideni kanssa jo syvässä kuopassa ja nyt mun on aika alkaa kiivetä sieltä ylös.

Expensive lifestyle I've got..

Huomenna syömään illalla uberkalliiseen ravintolaan, jonne saan koko päivän laittaa itseäni, koska tunnen nykyään oloni transuksi mekoissa. Oon aivan fiiliksissä, tää tulee varmaan olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun menen ystävien kanssa jonnekin niiiiin hienoon paikkaan syömään.

Hyvin mennyt tämä päivä, oon saanut tehtyä kaiken, mitä halusin. Tupakkatilanne ehkä 8, tai jotain, noooh, välillä pitää ottaa takapakkia.

Huomenta rakkaat lukijat

Iloisia uutisia mun vakiolukijoille! Päätin viime yönä, että avaan toisenkin blogin. Sitä blogia en päivitä yhtä usein, kuin tätä ja sen idea on yksinkertainen: kirjoitan sinne tarinoita, omia mietteitä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se on vain fantasiaa ja ajatuksien purkua erilaisella tavalla. Koittakaa malttaa odottaa, kerron miten sinne blogiin pääsee heti kun saan sinne enemmän sisältöä teitä varten.

Tämä päivä on toistaiseksi sujunut näppärästi, selvisin hengissä kuntosalirääkistä. Tupakkakulutus tälle päivälle tässä vaiheessa ollut 2 kpl. Sen verran olen saanut lisäsuunnitelmia tälle päivälle, että illalla olen ilmeisesti menossa leffaan katsomaan Sisko tahtoisin jäädä.

HUOM: korjaus äskeiseen lauseeseen, en menekään tänään leffaan, vaan vietänkin kaverin kanssa leffaillan.

Peace of mind

Jotenkin tosi hyvä ja rauhallinen olo. Tuntuu siltä, että olis maailman ihaninta, jos joku päivä mun perheeseen vielä kuuluis tyttö ja kissa ja sitten voisin vaan istuskella sohvalla ja katsoa niiden kanssa telkkaria, olla rauhassa, ilman stressiä tai hätää mistään.

Tomorrow

Huomenna aamulla salille ohjattuihin lihasrääkkeihin, sitten kaupungille, sitten isän kanssa lounaalle tai illalliselle, sitten koulutöitä. Hyvin selkeä suunnitelma, don't interrupt my plans.

Ja nyt alan päivittää blogiini juomis- ja tupakkatilannettani, niin tekin pääsette todistamaan näitä ihmeellisiä hetkiä, kun yritän päästä irti kahlitsevista asioista.

Tänään tupakkaa 6 kpl, VÄHÄN, mutta päätin etten lopeta seinään, sillä en halua vieroitusoireita.

Nikotiinipurkka ei auttanut viimeksi, kun yritin lopettaa.

Juomistilanne tänään 0 kpl, mahtavaa, näitä päiviä lisää oikeesti.

Tärkeintä elämäntapamuutoksissa on asioiden liikkeelle laittaminen ja niissä pysyminen, sekä riskitekijöiden eliminointi. Eli sitten kun päätän pitää tipattoman, niin informoin siitä kaikille tyypilisille ryyppyseuralaisilleni, että he tietävät olla painostamatta. Tarpeen tullen voin myös vältellä niitä henkilöitä, jotka usein painostavat minua asioihin, joita en halua tehdä.

Queen of fucking everything

Miten mulla onkin ollut viime aikoina niin paska fiilis itsestäni ja kaikesta mitä teen. Nyt on tosi hyvä fiilis, oon ihan vitun hyvä kaikessa ja saan kaiken mitä haluan. Mähän teen mun kouluhommat, käyn salilla, lopetan tupakoinnin ja juomisen (pidän tipattoman KYLLÄ turha kitistä vastaan siellä Tanja) ja oon niin hyvännäköinen, että voin vaik laihduttaa ja kaikkea, ja jos mä haluan olla jossain ammatissa niin mähän sit kans olen, että älkää nyt pilatko mun fiilistä tai muuten...

Bailabaila and the Artist at work

Fantastinen ilta eilen paikallisessa tanssibaarissa. Kerrankin olin vahingossa joutunut paikkaan, jossa oli liikaa kavereita ja tuttuja ja jouduin koko illan vaihtelemaan kaveriporukoita ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että yritin miellyttää kaikkia yhtä aikaa ja silti olin riittämätön, koska en voinut olla yhtä aikaa tupakalla ja molempien tanssipuolien tanssilattioilla. Työkaverini Kata oli aika huonossa kunnossa ja loppuillan talutin häntä ympäri baaria, jotta sain etsittyä tämän exän ja pystyin jättämään Katan tämän hoiviin, jotta pääsen itse ulos baarista. Ennen kuin ehdin ulos baarista kuitenkin entinen kaverini, nykyinen puolituttuni Tenho tuli sanomaan, että on kadottanut ystävänsä Helin ja jouduin etsimään Heliä siihen asti, että Tenho löysin tämän ensin. Illan aikana tapasin myös kaverini Niilon, joka oli tullut Tampereelta käymään eikä ollut kertonut tulevansa ja Niilo suuttui, koska ei pidä Tenhosta ja satuin sillä hetkellä olemaan Tenhon seurassa. Tapasin myös Aleksin, entisen koulukaverini, jonka kanssa luulin isona meneväni naimisiin. Niin ja tapasin lisää työkavereita ja ystäväni Hennin, joka oli jostain syystä hiljainen minua kohtaan, en tiedä johtuiko se siitä, että pienen flunssani takia en mennyt Hennin luokse viettämään saunailtaa viime viikolla ja silti olin joku ilta mennyt baariin. Vakio tyttökaveriporukkani Sanni, Jaana, Tanja ja Riina olivat ehkä hieman näreissään siitä, että en viettänyt heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut viettäväni. Jaana varsinkin oli pettynyt siitä, että ei päässyt tanssimaan niin paljon kuin halusi. Törmäsin illan aikana kahteen lesboon, jotka olivat molemmat todella jätkämäisiä ja silti heillä näytti olevan älyttömän hauskaa tanssilattialla, se lievitti stressiäni siitä, että olenko liian jätkämäinen, EN OLE. Näin vielä yhden mimmin, jolla oli nätti tukka, mutta en tietenkään tehnyt elettäkään tutustuakseni, koska nykyään kaikki hienotukkaiset eivät tykkää tytöistä.

Tänään räjähdin Tanjalle, kun Tanja kysyi "Voitko tehdä mulle pienen palveluksen?". Päästin ulos kaiken sen, minkä en edes tiennyt kasautuneeni päähäni, eli että en oo viime aikoina tehnyt muuta kuin tukenut kaikkia ja huolehtinut kaikista ja oon tosi väsynyt ja oma elämä on ihan sekaisin. En tiedä sanoinko edes kaikkea tota ja millä sanoilla, mutta there, I said it.

Sen jälkeen kun rauhoittunut, niin tuli hyvä olo. Nyt juon teetä ja mietin, että nyt voisin alkaa tehdä niitä koulujuttuja, jotka ovat roikkuneet. Luova ja hyvä olo. Tranquility. I feel like an artist at work.

Wait a minute äsken soi ovikello, siellä oli naapurini Karoliina, joka oli lukinnut itsensä ulos, onneksi olen naapureiden kanssa läheinen ja tämä sai kännykkäni lainaan. Nyt töiden pariin.

My Addictions are killing me softly

Kaikilla on jotain addiktioita, eikös?
Jep, no mulla ne tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta. Ensin tuli kahvi, sitten alkoholi ja myöhemmin vielä rööki. Kahvista en pidä päivääkään taukoa, alkoholista pidän taukoja mutta en riittävästi ja tupakan haluaisin koko ajan lopettaa, mutta en ole saanut itseäni ryhdistäytymään siihen.

On perseestä olla koukussa asioihin ja tuntea se, että himoitsee jotain siitäkin huolimatta, että sen käytöstä tulee huono fiilis. Mua kyrpii yskiä aamuisin, kun kurkussa on limaa, joka on varmaan sitkeämpää kuin meidän yläasteen ruokalan puuro (joka oli niin sitkeää että lautanen jäi roikkumaan pöytään kiinni, jos sen painoi pöydän alareunaa vasten). Mua kyrpii herätä niinä aamuina, kun huomaan olevani krapulassa ja koko päivänä en voi tehdä oikein mitään muuta, kuin odotella, että väsymys ja pääkipu lähtee ja usein oon käyttänyt ihan liikaa rahaakin.

Ja sit seuraava juttu.... katso allaoleva kuva.

Naiset.

Mä en voi edes pukea mun ajatuksia sanoiksi. Vaikka mun suhteet naisten kanssa suurimman osan ajasta tuntuu olevan vaan suunnattomia katastrofeja, pyörremyrskyn kaltaisia juttuja, jotka jättää jälkeensä pelkkää tuhoa, välillä muhun ja välillä mun naisiin, niin silti en enää pystyis luopumaan naisista. Naiset on kuumia.

Oon usein miettinyt, että viinalla länträäminen ja tupakan jatkuva sauhuttelu vielä joku päivä tappaa mut, mutta viimeisin tyttikseni oli sellanen mimmi, että joskus oikeesti mietin, että se mimmi olis voinu tappaa mut. Saas nähdä, mikä mun addiktioista ehtii ekana.

Not feeling too good, I'm hungover once again.

A Call for help!

Tänään se tapahtui. Olin saattelemassa Tanjaa kotiin illalla yhdentoista jälkeen ja menimme Tanjan vakioreittiä, jossa matkan varrella tulee kohta, jossa on taksitolppa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun taksitolpalla ei ole yhtään taksia, mutta tänään sekin olisi pitänyt osata lukea joksisin ennusmerkiksi. Myös kadun risteyksessä seisoskeleva ulkomaalaistaustainen mies vaikutti epäilyttävältä. Siitä huolimatta pahaa aavistamatta kuljimme Tanjan kanssa eteenpäin, kunnes alle sadan metrin päässä näkyi kaksi hahmoa, jotka tulivat meidän suuntaan. Lähempänä huomasimme, että hahmot olivat poikia/nuoria miehiä, joilla oli hupparien huput kiristettyinä peittämään kasvoja ja toisella oli aurinkolasit/muut peittävät lasit silmillä. Paha aavistus voimistui niin nopeasti, että mutisin "voi vittu" ja siinä samassa vaaleahupparisempi pidempi jätkä käänsi askeleensa suoraan meitä kohti. En muista huusinko tai sanoinko Tanjalle yhtään mitään, muistan vain, että aloin juosta ja Tanjakin juoksi, mutta tyyppi ei juossut perässämme kauaa enkä muista juoksiko tumma(ehkä musta) hupparinen ollenkaan. Ollessamme kauempana ja tyyppien lähdettyä nauraen eri suuntaan näin, että heihin liittyi vielä kolmaskin jätkä jostain puskasta ja kuulin kolmannen jätkän kommentin, mutta en muista mitä jätkä sanoi. Aloin vain miettiä, että mitä oikein oli tapahtunut ja miten pääsen itse kotiin, kenelle soitan, että "Tuu pelastamaan!".

Ensin ajattelin poliisia (LOL) mutta tajusin, että joutuisin ensin soittamaan 020202, koska olin niin kiihtynyt etten olisi muistanut numeroa ja poliiseilla olisi kestänyt tulla eivätkä he olisi voineet tehdä mitään ilman kunnon tuntomerkkejä, varsinkaan kun oikeastaan mitäänhän ei tapahtunut. Sehän oli varmaan vain joidenkin teinien tai ählämien (sori ählämilukijat) läppää!

Mietin, kuinka monta jätkää tunnen, kuka voi tulla keskellä yötä ulos hakemaan mua. Vaistomaisesti soitin Samille ennen kuin ehdin edes tajuta, että on suuri mahdollisuus, että Sami on tyttöystävänsä Kaijan kanssa tekemässä jotakin hyvin paljon tärkeämpää. Onneksi Sami vastasi ja pariskunta tuli hakemaan minut Tanjan etuovelta ja saattelivat minut kotiin.

Järjellä tiedän, että mitään ei tapahtunut. Me vain Tanjan kanssa nyt säikähdettiin. Mutta ihmisen mieli on sellainen, että alkaa miettiä, "mitä jos niillä olisi ollut niissä taskuissa veitset" tai "mitä jos ne olis ottanu meidät kiinni ja käyneet käsiksi". Mietin myös sitä, että miksei mulla nyt ole sitä pahistyttistä, joka karjuu tollaisille jätkille että "leikkaan teidän munat irti vitun idiootit" ja miksen ole jo mennyt itsepuolustuskurssille ja miksen ole ahkerammin tehnyt lihasliikkeitä salilla ja kasvattanut habaa. Note to self: hanki miespuolisia ystäviä lisää, mielellään isokokoisia ja sellaisia, jotka eivät ole yötöissä eivätkä seurustele, niin heille voi aina soittaa. Ja osta Samille ja Kaijalle teepaketti kiitokseksi.

I am not a bad and a strong girl and if I can't find one for myself soon then do I have to become one myself, just to be safe from men?

Kerro miltä se tuntuu kun ei mitään pelkää

Yleensä lesbosuhteissa on kai tyttömäinen ja poikamainen puoli. Toinen on femme ja toinen on sitten rekkis, poikamainen tai androgyyni, ainakin tämä tuntuu olevan yleinen käsitys. Mä en tiedä, miten se asia on, vaikka mulla on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut 3 (KOLME!) tyttöystävää. Kaikki niistä ovat olleet mua poikamaisempia, huomattavastikin, vaikka mähän en ole mikään tyttömäinen tyttö, tai ainakaan en pidä itseäni sellaisena. Mä olen sekoitus, en ole oikeastaan tyttö enkä kyllä varsinkaan poika, mutta en ehkä sanoisi olevani androgyynikään, joten mitä mä sitten olen? Mä en tiedä. Joinain päivinä kuljen hame päällä täysissä meikeissä ja hiukset kiharrettuina. Toisina päivinä laitan lenkkarit, poikien t-paidan, laitan hiukset kiinni niin että lyhyempikin tukka näkyy ja viilaan kynnetkin ihan vaan koska pidemmät näyttää typeriltä.

Mua on alkanut mietityttää, että entä jos mun seurustelukumppanit ovat olleet pettyneitä siihen, että mulla on se poikamaisempikin puoli. Entä jos en ookaan ollut riittävän tyttö niille?

Viimeisin exäni oli rakastettava siinä ominaisuudessa, että vaikka hän tyrkytti minulle napatoppeja (YÄK), niin silti hän usein muistutti, etten koskaan saa kasvattaa hiuksia takaisin siitä kohdasta, missä on sänki.

Toisaalta tuli juuri mieleen, että hän joskus meikkasi minut HMMM....

Asia voi siis olla niinkin, että mä olen jo liian poikamainen niille, jotka tykkää tyttömäisistä tytöistä.

Ongelma tulee tässä: mä tykkään androgyyneistä ja ehkä pikkusen poikamaisista tytöistä ja mielellään vielä koviksista. MUTTA mä en halua alkaa leikkiä tyttömäistä tyttöä vain siksi, että joku tykkäisi musta.

Tunnen nykyään usein oloni jotenkin herkäksi tai tuntuu, että kaipaan sitä, että joku vahvempi olento tulee pelastamaan mut, suojelee mua, on vahva ja antaa mun takertua sen käsivarteen.

Mä en ole aina ollut näin herkkä. Oon alkanut pelätä asioita, ihan tavallisia asioita, kuten yhtä isoa ruokakauppaa, koulua ja opettajia, ahtaita paikkoja, ihmismassoja, korkeita paikkoja jne.. you continue the list.
What the hell is wrong with me?

Haluaisin itsekin näyttää samalta, kuin kaikki ne muijat, jotka on mun mielestä kovia ja ihania. Haluaisin olla vahva, mutta musta on tullut vetäytyjä.

Tuhannet mun kasvot

Kun sua tervehdin, se myös hyvästin sisältää

Vaik' tyyni oon kuin aamu, mun mieli myrskyää

Ilman vihaa mä koskaan en voisi rakastaa

Kotini sieltä löysin missä vieraan on maa

Väkijoukossa mua kalvaa yksinäisyys

Viel' nuoreen vereeni on kirjoitettu iäisyys

Kun kiihkosta huudan, teen sen kuiskaten

Kaiken uskon sinuun laitan, vaikka epäilen

Tuhannet mun kasvot ja ne vaihtuvat vaan

Nauraessani poskillain sä näet kyyneleet

Pyydän "jäisit tähän", salaa toivon että meet

Yötä aina ikävöin vaikka päivän lapsi oon

Pimeyden laskiessa kaipaan valoon

Tuhannet mun kasvot ja ne vaihtuvat vaan

vastakohdat, ristiriidat mä ylleni paan

Yötä aina ikävöin vaikka päivän lapsi oon

pimeyden laskiessa kaipaan valoon

Hei ota minut kiinni ennen kuin yö katoaa

Jenni Vartiainen inspiroi mua just nyt. Hyviä biisejä, Teemu Brunila on tehnyt hyviä sanoja ja melodioita, tykkään. Haikeeta. Mut haikea sopii mulle.

Jätän pojan huomenna. Ninni on nyt pois mun elämästä, vaikka sekin tuntuu jostain syystä haikealta. Outoa. Inhoan exiäni, kaikkia niitä. Ja inhoan kaikkia sanoja, missä O ja U on peräkkäin. Outoa (yäk).

[Hei huomio!: mä en yleensä kaipaile mitn sellasia juttuja, mitkä on tapahtunu vaan kerran ja humalassa, mun tunnemittarit ei reagoi sellasiin mitenkään. Ninni oli nyt vaan joku poikkeus, not gonna happen again.]

Fading

Feidasin Ninnin. That's it, I'm done already.

Impatient

Oon liian kärsimätön ja jänistän Ninnin suhteen, taidan laittaa sille viestin, että en jaksakaan nähdä tänään. Jep, mulle sattuu tällästäkin välillä.. että oon niin kärsimätön, että mielummin perun kuin odotan. Nothing good is never build with my temper.

Because I promised..

Tanja kertoi tänään, että häntä ärsyttää, kun bloggarit lupaavat kirjoittaa jostain aiheesta blogiinsa eivätkä koskaan kirjoitakaan. Mä lupasin, että kerron keskiviikosta, joten kerron.

Keskiviikkona olin ensin erään kaverini luona hengailemassa ja ottamassa pari siideriä ja drinkin ja sitten lähdin Tanjan kanssa alottelemaan paikalliseen räkälään, jonka jälkeen suuntasimme erääseen epäviralliseen homobaariin. Epävirallisessa homobaarissa mulle voi käydä niin, että menen istumaan tyttöjen pöytään ja loppuillasta sanon Ninnille, uudelle tyttötuttavuudelle, että "mä en ole tullut julkisesti kaapista ulos", mutta sanoilla ei ole mitään merkitystä, koska Ninni suutelee mua muistaakseni jossain keskellä tanssilattiaa. Koska muisti pätkii, niin en voi kertoa enempää, kuin että heitimme Kumman kaa läppää ja sillä hetkellä, kun Ninni kietoi kädet mun ympärille, kun olin baaritiskillä, niin tiesin taas kerran, että tytöt on ihania ja että poika pitää jättää.

Ei ole aavistustakaan siitä, näenkö Ninniä vielä tai tulenko pitämään yhteyttä, mutta mahtava ilta oli kuitenkin. Kaikkea muutakin kivaa oli illan aikana, näin mm. tuttavani Neiti J:n, johon sattumalta törmääminen oli todella hauskaa ja piristi iltaa vielä entisestään.

Seuraavana iltana olin samassa baarissa ja eräs työkaveri tuli moikkamaan ja kertoi, että olin keskiviikkona ollut niin kännissä, etten ollut edes moikannut. Kysyin nauraen: "Näitsä mun seuralaiset?" ja se vastasi myöntävästi.

Alkaa tuntua turhalta edes sanoa, että olen virallisesti vielä kaapissa, kun varmaan kohta puolet tän kaupungin ihmisistä tietää, mikä mun preference on.

No worries, tähän aikaan vuodesta en vielä pysty stressaamaan, varsinkaan näin lämpimänä päivänä. Elokuu on ihanaa aikaa, kumpa kesä ei loppuis ikinä.

My heart is broken

Vuosi sitten seurustelin lyhyen aikaa tytön kanssa, jota kutsun O:ksi. Sanon lyhyen aikaa, vaikka viime aikaisten älyttömän lyhyiden merkityksettömien suhteiden kirjossani se pari kuukautta oli suhteellisen pitkä aika. Olen luultavasti puhunut tästä jo useasti, mutta edelleenkään en ole täysin jatkanut elämääni. Olen varma siitä, että jos kaikki ei olisi mennyt silloin juuri niin kuin meni, niin en olisi rakastunut O:hon. Olen varma, että jos miettisin järjellä, niin näkisin syyt siihen, miksi kiinnyin niin syvästi. Olin oikeasti rakastunut. Voisin luetella tähän miljoona asiaa, joita O oli minulle ja saisin sen kuulostamaan samalta, kuin kaikkien runoilijoiden kliseet.
Ei mulla ole muuta sanottavaa, kuin että O sai mut tuntemaan ja sai mun tunneskaalan uusiin sfääreihin. Sekä pilviin, että kaivon pohjalle. Mä putosin kaivoon enkä koskaan ole noussut sieltä.

Jokaisen tapaamani tytön jalkeen olen keskustellut itseni kanssa pääni sisällä ja yrittänyt vakuuttaa, että "joo, tää tuntuu hyvältä." . Joo, niin se tuntuukin, mutta kaikki tuntuu erilaiselta ja merkityksettömältä.

O:n tavatessani minulla ei ollut ketään, josta en ollut päässyt yli. Olin tabula rasa, johon O piirsi uudet ajatusmaailmat.
Nyt olen edelleen O:n tekemien henkisten arpien ja vuotavien haavojen peitossa enkä pysty kiintymään niihin, jotka yrittävät paikata sisäisiä tuhojani.

Uskokaa, kun sanon, että oon taistellut tämän saman asian parissa pian vuoden ja silti kaipaan O:ta säännöllisin väliajoin. Kipu on alkanut vähentyä ajan kanssa ja tulee usein päiviä, jolloin en sano O:n nimeä kertaakaan. Tulee myös päiviä, jolloin luulen unohtaneeni koko tytön.
Ne on hyviä päiviä, täynnä toivoa siitä, että vielä jonain päivänä oon unohtanut viime syksyn ja olen toisessa elämäntilanteessa. Ja jos valvon yöllä, niin ajattelen muita kuin O:ta.
O sai mut tuntemaan, että elän täysillä. O sai mut tuntemaan.

13th Friday

Tänään olen käyttänyt koko päivän siihen, että ystävälläni Hennillä meni poikaystävänsä kanssa poikki viime yönä ja tänään olen katsonut Hennin perään ja yrittänyt piristää tätä ja nyt Henni jää vielä yöksi.

Hennin jätkä oli sanonut jotain tyyliin "Onnea vaan teille", kun Henni oli kertonut tulevansa mun luo. Sillä hetkellä, kun tajusin, että jätkä tarkoitti sitä, että tykkään tytöistä jne, niin mua alkoi ärsyttää ihan älyttömästi. En edes sano, mitä tällä hetkellä ajattelen siitä jätkästä.

Henni muistuttaa tällä hetkellä minua siitä, millaisessa kunnossa itse olin viime syksynä erotessani O:sta. En ole hetkeen nähnyt, miltä se näyttää, kun jonkun tytön sydän on rikki. Se näyttää niin kivuliaalta.
Istuimme ja makoilimme laiturilla ja joku suomenruotsalainen paappa huomasi, ettei kaikki ole kohdallaan ja yritti lohduttaa sanomalla, että kyllä se siitä vielä.

Jos Henni ei olisi nyt rikki ja jos en tuntisi suurta myötätuntoa niitä kohtaan, joiden sydämet ovat rikki, niin päivä olisi varmaan ollut tosi hauska. Ostimme tiimarista peruukit ja hennesistä topit ja istuimme melkein identtisinä juomassa siideriä muovisista martinilaseista parvekkeellani.
Onneksi tänään oli kaunis ja lämmin päivä, tuntuu taas kesältä, vaikka eilen olin jo masissyksyfiiliksissä.

This girl only sleeps with butterflies

Mun täytyy jättää mun poika, mun mies. Vaikka se on oikea jätkä mulle, just oikea, niin silti mun täytyy jättää se.

Mä tykkään naisista. Tykkään naisista tykkääntykkääntykkään. Vittu kaipaan vittu naisia.

Kauhee krapula.
Tänään juomaan.
Oli ihan mahtavaa eilen ulkona, kerron myöhemmin KAIKEN!


Tori Amos, Sleeps with butterflies:
http://www.youtube.com/watch?v=Hr0wRxVr30k

Decision making

Mä en tiedä, mitä teen.

En tiedä, mitä haluan.

Miehet..

Vihaan itseäni tällä hetkellä, koska oon taas kerran joustanut jonkun miehen takia. Istun meikit ja mekot päällä ja odotan ja odotan... Tekisinkö mä jonkun naisen takia tällaista? EN, koska mun ei tarvitsisi.. Miehet.. Ei kiva.

Neiti kakkonen

Mä oon nyt päättänyt, että mä en ole kakkonen. Mä haluan olla ykkönen MUN MIEHEN elämässä. No totta vitussa oon kännissä nyt, mutta joka tapauksessa, MÄ OLEN YKKÖNEN ja kaikki muu tulee mun jälkeen. Ja näin se asia menee, BABY, näin se asia menee.

Hyväksy se, että vittu uhraudut mun takia TAI sit se on parvekkeen kautta alasmeno ja heippa vaan sulle, bABY.

Yes,

But I do like you, I really do!

Happy

Mulla nää mielialat vaihtelee kyllä usein, mutta just nyt oon taas niin tyytyväinen ihan kaikkeen, että ei mitään rajaa. Siis oon vaan onnellinen ja rentoutunut. Ah...

vittu jännittää

Hitto ku olis joku nyt tarjoamassa tässä mulle relausryyppyä, niin HELL YEAH I COULD USE ONE RIGHT NOW!!!

Stressittää

Mikä yllätys, mua stressaa taas kaikki. Mikä yllätys!

Yritän lievittää stressiä vanhoilla kunnon ysärihiteilla, eli Sonique Sky ja It Feels So Good ja unohtamatta Amberin Sexual biisiä, mahtikamaa, kyllä ysäri oli hyvää aikaa!!

Ei toki nykyisessä Alejandro aikakaudessakaan mitään vikaa ole.

Elokuu

On elokuu ja takana on taas yksi jännittävä viikonloppu.

Ensin kerrottakoon kaikille, jotka eivät vielä tienneet, että mä oon ihastunut jätkään. Joo-o, jätkään! Odotan edelleen innokkaana, että onko tää vaan joku mun ohimenevä aivojen hermoimpulssi, vai voiko mulle oikeasti käydä näin.

Eilen oltiin ystäväni Tanjan mökillä kaveriporukalla ja sää oli mitä omituisin. Stressasin ukkosta ja mua vitutti suunnattomasti, kun ystäväni Katri nauroi. MÄ USKON KARMAAN! MUN LÄHELLÄ EI SAA NAURAA SILLOIN JOS MÄ PELKÄÄN UKKOSTA! SE VOI ISKEÄ KYSEISEEN NAURAJAAN JA JOS ISTUN LÄHELLÄ, NIIN MYÖS MUHUN!

Call it insanity, call it supersticiousness, I call it common sense.

Viikonlopun hauskin hetki oli, kun porukalla tuuletimme autossa, kun pitkään edellämme hidastellut

vaari, jota emme millään saaneet ohitettua vastaantulijoiden vuoksi, kääntyi bensa-asemalle. Se oli legendaarinen hetki. Voi sitä riemun määrää!

Nyt luen Hugleikur Dagssonin, islanitilaisen kirjailijan, mahtavia koomisia kirjoja nauran katketakseni. Varsinkin tälle yhdelle piirrokselle, jossa jätkä katsoo muijan privaattipaikkaan ja toteaa "Sun pimppi katsoo mua" ja nainen vastaa "Se on isoäitini lasisilmä".

AHAHAHAHAHAHAHAAHAAAA!!

awawawawawaaah

Just dance!

Let's play a love game

Identiteettikriisi on poissa ja kiitos yhdelle rakkaalle ystävälle, joka muistutti mua suomen lakipykälistä (ja antoi kukkia ja viiniä), ei mulla oo enää mitään hätää. I'm in the game, baby!

Mahtiviikonloppu tulossa. Veneilyä ja mökkeilyä ja kavereita ja tänään ainaki viiniä ja ahahhahahahahahaaaaa <3. Happyhappyhappyyy.

Elokuun identiteettikriisi

Mulla on nyt virallisesti identiteettikriisi. Eikä rationaalinen ajattelu toimi. Yritän vaan vakuutella itselleni, että kyllä tämä taas viikossa parissa menee ohi. Mut miten mä jaksan odotella, mitä jos menee kuukausi? Oon ihan sumussa. Tällaisissa tilanteissa varmaan saadaan käännytettyä ihmisiä uskoon, kun ne etsii jotain, joka kertoisi niille, mitä tehdä ja mikä on oikein. Miten mä voin joutua tällaiseen tilanteeseen? ARGH. Tunteet, menkää jo poispois.

Absurdia ihastumista

Oletteko koskaan olleet ihastuneita? Oletteko koskaan olleet ihastuneita tiheästi, niin kuin ihastuksesta seuraavaan ja unohtaneet sen edellisen ihastuksen uuden myötä?
Mulle käy niin välillä. Joskus oon miettinyt, että ehkä mä oon koukussa siihen ihastumisen tunteeseen niin pahasti, että vaan ihastun sen vuoksi. Voin ihastua sellaisiinkin, joiden tiedän sanovan mulle "Ei onnistu, beibe". Voin ihastua salaa, hiljaa, niin että se vain hakkaa mun päässä ja vie mun tiedostamisen vain yhteen asiaan. Voin ihastua niin, että haluaisin vaan huutaa ja juosta ja riehua, koska oon niin energinen enkä saa ihastuksen tunnetta tyydytettyä mitenkään. Aina se tunne ei tyydyty edes sen ihmisen läheisyydellä tai seksillä.

Joitain ihmisiä mun on ikävä silloinkin, kun oon niiden sylissä tai nukun niiden vierellä, mutta siinä vaiheessa se ei ole enää ihastumista.

Ehkä se ihastuksen tunne on se, mikä estää multa toimivat parisuhteet. Jaksan suhdetta niin kauan, kun alkuhuuma pysyy yllä, niin kauan, kun se ihminen on mulle maailmankaikkeus ja kaikki sen kanssa tekemät asiat tuntuu ainutlaatuisilta ja uusilta ja maailma saa uudet värit.

Ihastumisen tunne tuntuu manialta. Ja mania tarkoittaa mulle aina hyvää olotilaa. Sitä, kun pystyn mihin vaan ja voisin vaikka valloittaa maailman, jos niin haluaisin.

Ihastumista ei rajoita sekään, että tiedän, että "Tämä on nyt väärä ihminen mulle, mä oon paha tyttö ja toi on liian kiltti ja hyvä ja mä turmelen sen ja teen sen puhtaudesta likaista." Ihastumista ei rajoita se, että tiedän että "Meillä ei ole mitään yhteistä, me ollaan ihan erilaisia." Eikä edes "Tää ikäero on oikeesti ihan liian iso.."

Ihastumista se on silti. Mä en voi sille mitään, että oon paskatottunut johonkin ihmiseen, jonka näen koko ajan, joka vilkuilee mua hiustensa takaa ja jonka silmienväristä mä en voi olla ihan varma, koska en oo koskaan katsonut niihin kunnolla. Mä en voi sille mitään, että mua kiinnostais tietää, että tuntuuko senvärinen iho oikeasti niin lämpimältä sormien alla ja miltä tuntuis halata sellaista ihmistä. Mä oon utelias. Haluan tietää kaiken. Mitä se on tehnyt ja mitä ei.

Pahinta tässä on aina se, että mä tiedän jo riittävän paljon tietääkseni, että mä huomaan, että se on niin tavallinen ja kunnollinen. Ja mä olen liian levoton, rauhaton, oikukas, mä en koskaan enää osaisi sopeutua sellaiseen elämään. Oon turmeltunut, paha ja likainen ihminen, joka aiheuttaa kaaosta ja tuhoa kilttien ihmisten rauhalliseen ja arkiseen elämään.

Näpit irti siitä hiekanvärisestä tukasta ja etsimään jotain muuta, mitä tuhota.
Mulla on kuitenkin moraali ja omatunto enkä koskaan enää voisi edes virnistää omalle peilikuvalle, jos koskisin siihen edes sormenpäällä, jos edes kokeilisin miten pahasti sen sydän alkaisi hakata sellaisesta pienestä harmittomasta eleestä.

Mä en saa nähdä sitä edes. En saa pyytää sitä ulos. Mun pitää niellä tää tunne ja yrittää tottua nukkumaan yksin tai etsiä joku muu lämmittämään mua öisin. En saisi edes ajatella sitä.

Mahtava päivä. Ihan mahtava. Mutta ne on taas mokanneet ilmatieteidenlaitoksella, koska mä olin pyytänyt aurinkoa tälle päivälle ja täällä sataa kuin Esterin perseestä.

The Miracles of Summer days

Olin autoreissulla Tanjan kanssa nyt viikonloppuna. Ajelimme vähän siellä sun täällä ja näimme kaikkea mielenkiintoista, mm. myrskyn tuhoja ja monia kylähulluja.

Perjantaina reissu alkoi mahtavasti sillä, että työkavereiden kanssa korkkasin kaljat juuri vähän ennen kuin minun olisi jo kuulunut olla ratissa. Viikon univelat takana ja epämääräinen syömisrytmi auttoivat kaljaa nousemaan päähän jo tölkin puolessa välissä. Pe-La yö oli helvetillisen kuuma, joten unet jäi katkonaisiksi ja lauantaina olin niin väsynyt, että olin jo huolissani itsestäni, voin rehellisesti myöntää että siinä vaiheessa, kun meinasin moottoritiellä aihuttaa kolarin, niin päätin että en vaan oo ajokunnossa. Nukahdin heti, kun oltiin maksettu uus yö mökissä ja pääsin sänkyyn viiden mais illalla.

Nyt oon kotona. Viime yönä näin kahta unta. Toisessa viime kesäinen/syksyinen exäni, neiti O, oli tullut Vaasaan ja jostain kumman syystä oli hyvin ilahtunut mun näkemisestä ja halusi mun luo yöksi. Ilmeisesti siinä unessa asuin kotona tai jotain, koska jostain syystä mun äiti pamahti paikalle, kun oltiin menossa nukkumaan. Esittelin O:n äidilleni, jolloin äitini kilahti ja mäkin lähdin nostelemaan. O suuttui jostain enkä enää sen koomin kuullut tästä. Sitten aloin nähdä toista unta, josta en sano yhtään mitään.

Tosi outoa mun elämässä on tällä hetkellä vaan yksi asia, se mitä mä tunnen tällä hetkellä.

Siis.. mä taidan olla nyt ihastunut. Ja tää ihastuksen kohde on niin .. jotain absurdia, että mä oon vaan hämilläni. Mun ei tarvitse puhua asiasta enempää, koska sitten kun kesähelteet menee ohi ja näen sitä harvemmin, niin mun fiilikset varmasti katoaa yhtä nopeasti kuin ne tulikin.

Jos näin ei käy, niin te saatte tulla lukemaan todella outoja juttuja mun blogista.

Hyvää viikkoa kaikille mun lukijoille!