Because I promised..

Tanja kertoi tänään, että häntä ärsyttää, kun bloggarit lupaavat kirjoittaa jostain aiheesta blogiinsa eivätkä koskaan kirjoitakaan. Mä lupasin, että kerron keskiviikosta, joten kerron.

Keskiviikkona olin ensin erään kaverini luona hengailemassa ja ottamassa pari siideriä ja drinkin ja sitten lähdin Tanjan kanssa alottelemaan paikalliseen räkälään, jonka jälkeen suuntasimme erääseen epäviralliseen homobaariin. Epävirallisessa homobaarissa mulle voi käydä niin, että menen istumaan tyttöjen pöytään ja loppuillasta sanon Ninnille, uudelle tyttötuttavuudelle, että "mä en ole tullut julkisesti kaapista ulos", mutta sanoilla ei ole mitään merkitystä, koska Ninni suutelee mua muistaakseni jossain keskellä tanssilattiaa. Koska muisti pätkii, niin en voi kertoa enempää, kuin että heitimme Kumman kaa läppää ja sillä hetkellä, kun Ninni kietoi kädet mun ympärille, kun olin baaritiskillä, niin tiesin taas kerran, että tytöt on ihania ja että poika pitää jättää.

Ei ole aavistustakaan siitä, näenkö Ninniä vielä tai tulenko pitämään yhteyttä, mutta mahtava ilta oli kuitenkin. Kaikkea muutakin kivaa oli illan aikana, näin mm. tuttavani Neiti J:n, johon sattumalta törmääminen oli todella hauskaa ja piristi iltaa vielä entisestään.

Seuraavana iltana olin samassa baarissa ja eräs työkaveri tuli moikkamaan ja kertoi, että olin keskiviikkona ollut niin kännissä, etten ollut edes moikannut. Kysyin nauraen: "Näitsä mun seuralaiset?" ja se vastasi myöntävästi.

Alkaa tuntua turhalta edes sanoa, että olen virallisesti vielä kaapissa, kun varmaan kohta puolet tän kaupungin ihmisistä tietää, mikä mun preference on.

No worries, tähän aikaan vuodesta en vielä pysty stressaamaan, varsinkaan näin lämpimänä päivänä. Elokuu on ihanaa aikaa, kumpa kesä ei loppuis ikinä.