


Mua on alkanut mietityttää, että entä jos mun seurustelukumppanit ovat olleet pettyneitä siihen, että mulla on se poikamaisempikin puoli. Entä jos en ookaan ollut riittävän tyttö niille?
Viimeisin exäni oli rakastettava siinä ominaisuudessa, että vaikka hän tyrkytti minulle napatoppeja (YÄK), niin silti hän usein muistutti, etten koskaan saa kasvattaa hiuksia takaisin siitä kohdasta, missä on sänki.
Toisaalta tuli juuri mieleen, että hän joskus meikkasi minut HMMM....
Asia voi siis olla niinkin, että mä olen jo liian poikamainen niille, jotka tykkää tyttömäisistä tytöistä.
Ongelma tulee tässä: mä tykkään androgyyneistä ja ehkä pikkusen poikamaisista tytöistä ja mielellään vielä koviksista. MUTTA mä en halua alkaa leikkiä tyttömäistä tyttöä vain siksi, että joku tykkäisi musta.
Tunnen nykyään usein oloni jotenkin herkäksi tai tuntuu, että kaipaan sitä, että joku vahvempi olento tulee pelastamaan mut, suojelee mua, on vahva ja antaa mun takertua sen käsivarteen.
Mä en ole aina ollut näin herkkä. Oon alkanut pelätä asioita, ihan tavallisia asioita, kuten yhtä isoa ruokakauppaa, koulua ja opettajia, ahtaita paikkoja, ihmismassoja, korkeita paikkoja jne.. you continue the list.
What the hell is wrong with me?
What the hell is wrong with me?
Haluaisin itsekin näyttää samalta, kuin kaikki ne muijat, jotka on mun mielestä kovia ja ihania. Haluaisin olla vahva, mutta musta on tullut vetäytyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti